Kahvi on Italiassa makuasia

Kahvi on aistillinen elämys Italiassa. Kupillisen pyöräytys näyttää ketterältä, mutta monimutkaiselta. Vastajauhetut pavut sullotaan lapion näköiseen osaan, taputellaan tasaiseksi ja väännetään koneeseen. Paineen läpi valuu hieno aromikas neste, joka joko kuorrutetaan höyrytetyllä maidolla tai sitten ei. Kahvivariaatioiden määrä jaksaa ihmetyttää suodatinkahviin tottunutta turistia. Cappucino, macchiato, macchiatone, cafe normale, cafe lungo – minkä tähän tilanteeseen ottaisinkaan?

Kahviloita on joka kadun kulmassa. Kahvin tilaamiseen kuuluu ehdottomasti kohteliaiden tervehdysten vaihto: Bon giorno! Cafe macchiato, per favore. Grazie. Prego. Arrivederci!

Työpäivän lomassa kahvi nautitaan joka päivä eri kahvilassa. Siellä sinut tunnistetaan ja selvästi ilahdutaan, kun saavut sinne vasta toista kertaa. Kolmannella kerralla tarjoilija jo muistaa mikä olikaan sinun kahvityyppisi ja lukee sen huuliltasi.

Itse kahvin juonti on nopea nautintohetki – seisot tiskillä ja siemaiset sen kahdella, korkeintaan kolmella siemauksella. Aromikas neste herättää makuhermosi, koostumus pyörii kielelläsi ja jälkimaku seuraa vielä kadulle asti. Seurustelu tapahtuu kävellessä kahvilaan tai kahvilasta, ei kahvilla kuten Suomessa.

Italiassa kahvi ja siihen liittyvä ympäristö kohottavat ihmisen arjen yläpuolelle. Italialainen kollegani kertoi, että kun asiat menivät hänen perheessään kovin mutkikkaiksi arjessa, hänen isoäidillään oli tapana sanoa: Nyt on aika lähteä Venetsiaan - juomaan kahvit.

Suomalaiseen työelämään kuuluu suodatinkahvi, jota käydään tankkaamassa seisovasta pannusta. Ajoittain sen ympärille kokoonnutaan huilimaan ja ihmettelemään työkuvioita. Makuelämys muistuttaa palanutta kengänpohjaa, jota on liotettu kiehuvassa vedessä.

Paluu suomalaiseen seisoneeseen suodatinkahviin tuntuu lähes rangaistukselta. Taidan alkaa seistä suodattimen vieressä kahvin tippuessa ja siepata kahvini edes tuoreena. Kahvin sijasta seisotan itseäni. Nautintoon kuuluu maku, ympäristö, vuorovaikutus ja liike. Italiassa nämä on pystytty yhdistämään kahvituokiossa.


Eveliina Saari,
joka vietti kolme viikkoa tutkijan elämää Bolognassa, Veronassa ja Napolissa.

Uskalluksen työelämä

Työllä rakennetaan hyvinvointia, tuotetaan hyödykkeet ja palvelut, joita me tarvitsemme ja kulutamme. Työ antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja avaa uusia mahdollisuuksia.  Uudet ideat törmäävät usein asenteisiin ja uskalluksen puutteeseen. Lapsuuden uteliaisuus tuppaa katoamaan työelämässä, mutta miksi? Epäonnistumisen pelko, palautteen puute tai tunteiden kätkeminen saavat meidät pelokkaiksi. Aistimme turtuvat, kun työn arkipöly paaduttaa. Varmin tapa epäonnistua on kuitenkin olla sohvaperuna, olla tekemättä mitään.

Uskalluksen työelämän teesien taustalla on tarve rohkeaan työn tekemiseen ja itsensä likoon laittamiseen. Aito uteliaisuus lisää rohkeutta.  Parhaimmillaan se palkitsee onnistumisella. Onnistumiset taas vahvistavat itseluottamusta ja tukevat työn tekemisen mielekkyyttä.

Alla ovat omat "uskalluksen työelämän teesini" tulevalle vuodelle:

1. Totuus, rehellisyys ja faktat
   ylläpidä intohimoa uteliaisuuteen, etsimiseen
2. Nöyryys
   terve nöyryys on kriittisyyden lähtökohta
3. Ihminen on itseisarvo
   järjestelmät palvelevat ihmistä, ei päinvastoin
4. Rohkeus, uskallus
   etsiydy epämukavuusalueille, uskalla kohdata vaikeatkin asiat
5. Vapaus, unelmat
   "I have a dream"; not ”I have a plan”
6. Kansainvälisyys on must!
   kehitä kielitaitoa, viesti yli rajojen

Arjen työelämä on aika nihkeä keskustelukumppani. Se ei vastaa kysymyksiimme, vaan on jatkuvaa arvoitusta pienelle ihmiselle. Meistä jokaiselle tärkeintä ovat oman elämänpolun ylä- ja alamäet, jotka on uskallettava kohdata ja kokea. Uskalluksen työelämän teesit auttavat meitä pääsemään rengistä oman elämämme isännäksi.

Harri Vainio
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen pääjohtaja.

Toisitko pukki hymyä, kuuntelua ja kunnioitusta…

Työterveyspukki piti vastaanottoa Työterveyslaitoksen verkkosivuilla joulukuussa. Sivuilla kysyttiin, mitä ihmiset toivovat joululahjaksi työyhteisölleen.

Jonkun verran toivottiin kovia paketteja. Toivelistalla oli muun muassa kahvikone kera yhteisten kahvihetkien ja muita kahvitoiveita. Taannoinen Työpiste-lehden artikkeli kertoo komeita lukuja suomalaisten kahvinjuonnista, joten ei ihme, että se toiveissakin näkyy. Tavaralahjoina toivottiin myös esimerkiksi kirkasvalolamppuja ja uusia työtuoleja.

Aineettomien lahjojen listalla oli töiden sopivaa riittävyyttä ja tasapuolista jakautumista. Henkiseltä puolelta listalla oli yhä parempaa yhteishenkeä ja kohteliaisuutta kollegoiden kesken.

”Toivon työpaikalleni lisää toisen työn ymmärrystä ja arvostusta. Yhteistyössä on voimaa!”

Valtaosa pukille tulleista kirjeistä oli positiivisia, mutta oikeudenmukaisuus tuntui olevan hävyksissä muutamissa paikoissa. Yksi toivoi yritykseensä ”uuden pätevän johtajan”, toinen ”malttia käytävän vanhoille akoille”. 

”Lisää töitä! Että olisi tekemisen meininki ja siitä syntyvä positiivinen kierre!”

”Töiden tasapuolista jakauttamista ja sen myötä(kin) motivaatiota omaan olemiseen työssä.”

Pukki ei näitä asioita voi suoraltaan ratkaista, mutta toivottavasti esimerkiksi Työterveyslaitoksen verkkosivuilta tai Hankalattyypit työelämässä -kirjasta olisi apua, jos henkilökemioissa on ongelmia.

Mutta palataan positiiviseen. Oliko toiveita, joita jokainen meistä voisi arjessaan toteuttaa? No tottahan toki. Oli toisten kuuntelua ja arvostamista eri muodoissaan, eräänä hyvänä esimerkkinä ”Pyytämättä, aito avunanto työtoverille” sekä kaikkein lyhyimpänä toiveena ”hymy”. Erilaisuuden hyväksyminen työpaikalla mainittiin myös usein ja meistä jokaisestahan sekin lähtee.

"Avointa tiedon jakamista, yhdessä tekemistä, kannustavia työkavereita ja hyvää fiilistä."

Mitä mieltä olette arvon lukijat, hymyilläänkö, kuunnellaanko ja kunnioitetaanko toisiamme piirun verran enemmän ensi vuonna? Lisä ei tee pahaa, kuten sanotaan.

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille Unelmahautomon lukijoille.

Työterveyslaitoksen verkkotoimitus

Kirjoittajat ovat työterveyspukin pikkuapureita.

Peräänantamaton ihminen

Ollaksesi suuri, ole kokonainen:

Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois.

Ole kaikki kaikessa.

Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.

Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen, koska se loistaa korkealta.

           Pessoa.

                    Hetken vaellus

"Olla kaikki kaikessa" on ihmisen psykologinen perusolemus. Ihminen on kokonainen. Tämä tietämisen, tuntemisen, tahtomisen ja tekojen erottamaton kokonaisuus toimii ihmisestä ja hänen jaksamisestaan huolta pitävänä mekanismina. Ihminen toimii tarpeidensa, halujensa ja tavoitteidensa suunnassa. Ja pyrkii samalla  tunnistamaan ulkoiset realiteetit ja sovittelee niiden kohtaamisen synnyttämää ristiriitaa, muutosten tuottamia jatkuvia dynaamisia törmäyksiä. Tässä, että ihmistä kohdellaan ja arvostetaan ihmisenä, hän saa olla kokonaisena työpaikallaaan olemassa, on yritysten ja organisaatioiden tuottoisin sijoittajapääoma.

Ihminen on "ohjelmoitu" haasteiden kohtaajaksi, läpi harmaan kiven menijäksi, peräänantamattomaksi ongelmien ja vaikeuksien kohtaajaksi. Ihmisellä on kyky kannatella ristiriitaisuutta ja keskeneräisyyttä, kyky panostaa ja suunnata energioita oman tilanteen ratkaisemiseen. Näille kyvyille tämän päivän työelämässä on kysyntää. Käyttöä sen sietämättömän ja työlään kohtaamiseen, joka syntyy kun eletään kaikenaikaisessa kaaoksessa, keskeneräisyydessä ja sekasorrossa.

Nykyorganisaatiot ovat kuuroutuneet ihmisen psykologiselle perusolemukselle. Näyttävät pitkälti lohkoneen ihmisen perusolemuksen ottaen siitä käyttöön vain rationaalin puolen ja ”mekaanisesti tekevän" osan? Ja mikä pahinta, jättävät sijoittamatta organisaatiolle parhainta tuottoa antavaan pääomaan: ihmisen peräänantamattomuuteen, haasteita pelkäämättömyyteen, kykyihin tuottaa uusia ratkaisuja ja säädellä omien voimavarojen käyttöä.

Kun organisaatio kuuroutuu ihmisen perusolemukselle, kuuroutuu se sille, mistä luottamus ja sitoutuminen ihmisten välille syntyy menettäen näin tuotannollisen tehokkuuden ja innovatiivisuuden perusresurssejaan. Ulkoistetaan kaikkein oleellisin eli johdon ja henkilöstön yhteiset tilannekatsaukset ja sen sopiminen, miten tästä mennään eteenpäin.

Onko omistajaohjatuissa nykyorganisaatioissa mahdollista elää epävarmuudessa luovasti ja aidosti. Runoilija Pessoan sanoin: "Panna kaikki mitä olet, pienimpäänkin mitä teet".

Kyllä on. Jos lakkaamme peittelemästä ongelmia, alamme sietää ristiriitaisuutta ja uskallamme tuoda selkeästi esiin sen, mistä olemme erimielisiä. Kyllä on, jos rupeamme katsomaan eteenpäin ja puhumaan suoraan siitä, mikä on todellisuutta ja mitkä kulloisetkin realiteetit ovat.

Tätä on onneksi ilmassa:

”Jos käyttäisimme kokouksissakin 

vain tavallista suomen kieltä ja sanoisimme, 

mitä oikeasti tarkoitamme.

Jos ei ole asiaa, juodaan kahvit, 

ollaan hiljaa ja mennään sitten töihin.”

                                                            Jouko Jokinen, päätoimittajan kronikka

                                 Aamulehti 7.10.2012

Toisekseen ja lopuksi. Ihmisen perusolemuksen lohkomisessa ja ulkoistamisessa ollaan tultu ääripäähän. Siihen vaiheeseen, jossa autotehtaiden liukuhihnat aikoinaan purettiin. Lihakset menivät tukkoon eivätkä enää suostuneet yksipuolisiin toistoliikkeisiin, vaikka tauottamisen ja ergonomian kaikki temput oli tappiin hyödynnetty. Ei ihmisestä näillä ICT-liukuhihnoillakaan onnistuta kyborgia tekemään. Kun konsulttina liikkuu työpaikoilla, löytää arjesta ilahduttavia liikahduksia ja tilanteita, jotka kunnioittavat ihmisyysidentiteettiä, ihmisen psykologista perusolemusta.

Maija-Leena Setälä
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen johtava konsultti.

”Siis eihän täältä löydä mitään… Ja nyt tää kysyy salasanaa!”

Kuulostaako tutulta? Käytössämme on välineitä, joiden avulla informaatio saadaan reaaliaikaisesti tallennettua yhteen paikkaan, jonne kaikilla on ajasta ja paikasta riippumaton pääsy. Meillä on alustoja, joilla voimme keskustella virtuaalisesti, jakaa tietoa ja oppia toinen toisiltamme. Aina niiden käyttäminen ei kuitenkaan ole aivan mutkatonta.

Tänä päivänä monet organisaatiot hakevat reittejä sähköpostipingiksestä kohti avointa tiedon jakamista ja verkostoitumista. Organisaation tiedon jakamisen kulttuuria ei kuitenkaan muuteta avoimeksi ja keskustelevaksi yhdessä yössä. Se ei myöskään muutu liimaamalla päälle viimeisimmän teknologian mahdollistamia välineitä.

Uudenlainen toimiminen edellyttää muutosta toimintatavoissa ja tavassa ajatella. Tietoa tulee jakaa yli organisaatiorajojen. Eri alojen asiantuntijoiden tulee työskennellä yhdessä ja avoimesti toinen toisiltaan oppien.

Ihannetilanteessa käytössämme olevat uudet välineet ja alustat ovat lisäarvoa tuottavia mahdollistajia ja luonteva osa työtä. Välineitä, jotka auttavat tiedon jakamisessa ja yhdessä oppimisessa sekä konkreettisesti hyödyttävät työprosesseja.

Tietotekniikan mahdollisuudet käytännön sosiaali- ja terveydenhuollon johtamis- ja esimiestyössä -hankkeessa selvitettiin esimiestyöhön liittyvää tietotekniikan käyttöä sekä esimiesten käsityksiä tietotekniikan hyödyistä ja haitoista. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita millaisia vaikutuksia tietotekniikalla oli esimiesten työhyvinvointiin ja työkuormitukseen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokonaisuudessaan tietotekniikka tukee esimiestyötä. Se on lisännyt tiedonkulkua organisaatiossa sekä parantanut työn laatua ja tehokkuutta. Tietotekniikka on nopeuttanut ja sujuvoittanut henkilöstöhallinnollisten tehtävien hoitamista, yhtenäistänyt käytäntöjä ja järkevöittänyt työn organisointia.

Esimiesten näkökulmasta tietotekniikan soveltamiseen työssä liittyy monien hyötyjen ohella toki myös useita kehittämistarpeita ja haasteita.

Tutustu hankkeen loppuraporttiin >>

Johanna Tjäder
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen verkkopalveluiden toimituspäällikkö, joka toivoo, että tässä blogissa esitetyt ajatukset ja ideat ovat toimineet monien uusien innovaatioiden siemeninä.