torstai 21. helmikuuta 2013

Kahvi on Italiassa makuasia

Kahvi on aistillinen elämys Italiassa. Kupillisen pyöräytys näyttää ketterältä, mutta monimutkaiselta. Vastajauhetut pavut sullotaan lapion näköiseen osaan, taputellaan tasaiseksi ja väännetään koneeseen. Paineen läpi valuu hieno aromikas neste, joka joko kuorrutetaan höyrytetyllä maidolla tai sitten ei. Kahvivariaatioiden määrä jaksaa ihmetyttää suodatinkahviin tottunutta turistia. Cappucino, macchiato, macchiatone, cafe normale, cafe lungo – minkä tähän tilanteeseen ottaisinkaan?

Kahviloita on joka kadun kulmassa. Kahvin tilaamiseen kuuluu ehdottomasti kohteliaiden tervehdysten vaihto: Bon giorno! Cafe macchiato, per favore. Grazie. Prego. Arrivederci!

Työpäivän lomassa kahvi nautitaan joka päivä eri kahvilassa. Siellä sinut tunnistetaan ja selvästi ilahdutaan, kun saavut sinne vasta toista kertaa. Kolmannella kerralla tarjoilija jo muistaa mikä olikaan sinun kahvityyppisi ja lukee sen huuliltasi.

Itse kahvin juonti on nopea nautintohetki – seisot tiskillä ja siemaiset sen kahdella, korkeintaan kolmella siemauksella. Aromikas neste herättää makuhermosi, koostumus pyörii kielelläsi ja jälkimaku seuraa vielä kadulle asti. Seurustelu tapahtuu kävellessä kahvilaan tai kahvilasta, ei kahvilla kuten Suomessa.

Italiassa kahvi ja siihen liittyvä ympäristö kohottavat ihmisen arjen yläpuolelle. Italialainen kollegani kertoi, että kun asiat menivät hänen perheessään kovin mutkikkaiksi arjessa, hänen isoäidillään oli tapana sanoa: Nyt on aika lähteä Venetsiaan - juomaan kahvit.

Suomalaiseen työelämään kuuluu suodatinkahvi, jota käydään tankkaamassa seisovasta pannusta. Ajoittain sen ympärille kokoonnutaan huilimaan ja ihmettelemään työkuvioita. Makuelämys muistuttaa palanutta kengänpohjaa, jota on liotettu kiehuvassa vedessä.

Paluu suomalaiseen seisoneeseen suodatinkahviin tuntuu lähes rangaistukselta. Taidan alkaa seistä suodattimen vieressä kahvin tippuessa ja siepata kahvini edes tuoreena. Kahvin sijasta seisotan itseäni. Nautintoon kuuluu maku, ympäristö, vuorovaikutus ja liike. Italiassa nämä on pystytty yhdistämään kahvituokiossa.


Eveliina Saari,
joka vietti kolme viikkoa tutkijan elämää Bolognassa, Veronassa ja Napolissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti