perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ylpeys ja ennakkoluulot


Kuva: sxc.hu.

Olin muutama vuosi sitten paikallisen biljardikerhon järjestämässä turnauksessa mukana. En pelaajana, enkä varsinaisesti järjestäjänäkään, kunhan vain vietin aikaa minulle rakkaan harrastuksen parissa. Turnauksen ensimmäisen päivän kääntyessä iltapäivän puolelle panin merkille, että joukkoon oli eksynyt joku nuorempikin kaveri, varmasti alle 15-vuotias. Laiha, hiljaisen näköinen poika näytti pitkästyneeltä. Tulkitsin tilanteen niin, että poitsu oli tullut isänsä pelejä katsomaan ja nyt oli aika käymässä pitkäksi.

Minulla ei varsinaisesti ollut mihinkään kiire eikä muutakaan tähdellistä tekemistä, joten pyysin kaveria pelaamaan pari erää vapaana olevalla pöydällä. "Ok, ootas hetki" kuului vastaus. Poika haki keppilaukun, ruuvasi tottuneesti pöydän viereen auki useamman sadan euron arvosta keppejä, ja latoi pallot rivakasti pakkaan. Tässä vaiheessa alkoi raksuttaa, että poikahan saattaa olla pelannut ennenkin. Puolta tuntia myöhemmin pojan piti lopettaa. "Mulla alkaa kohta tossa kisapeli, pitää keskittyä". Kiitin kohteliaasti peleistä ja toivotin onnea matkaan. Muutaman ensimmäisen pakan olin pyristellyt mukana, muutoin tuo lähes kaikilla fyysisillä mittareilla mitattuna minusta puolikasta edustanut poika oli vienyt pelit.

Pitkä tarina, missä pihvi?

Siinä, että työelämässä olen voimakkaasti allerginen ikä- tai ulkonäkösidonnaisille ennakkoluuloille. Uskon, että nuorikin voi osata, eikä vanha välttämättä ole viisastunut vuosien myötä. Uskon, että lävistys kulmassa tai nenässä ei tee ihmisestä anarkistia, eikä tatuointi näkyvälläkään paikalla leimaa vankilakundia. Miksi kuitenkin sorruin tässä tapauksessa ennakkokäsityksilleni? Ylpeys ja ennakkoluulot; olen harrastanut peliä vuosikausia ja arvelin, että nuori poika ei voi millään osata sitä mitä minä. Työelämässä vaanii sama ansa monia. Ylpeys ja ennakkoluulot saattaa kirjallisuuden parissa olla klassikko, mutta työelämässä niiden paikka on pölyttyä hyllyssä.

Jouni Sipponen

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen kehittämiskonsultti, biljardin harrastaja ja toivottavasti entistä vähemmän aiheettomasti ylpeä ja ennakkoluuloinen.