keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Verkostot nuorten työelämävalmiuksien kartuttamisen tukena

Nuorten työelämävalmiuksien vahvistaminen on noussut keskeiseksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi. Hyvät työelämätaidot ja -valmiudet sujuvoittavat nuorten tietä koulusta töihin. Sujuvat ja nopeat siirtymät työelämään on asetettu myös hallitusohjelman tavoitteeksi. Miten nuorten työelämävalmiuksia ja -taitoja voisi sitten edistää? Tähän tarvitaan nuorten parissa toimivien tahojen – oppilaitosten, vapaa-ajantoimijoiden sekä työelämätoimijoiden – välistä saumatonta yhteistyötä. Uskon, että monialaisten verkostojen avulla voidaan vahvistaa nuorten valmiuksia kohti työelämää.


Mutta millaista on tämänhetkinen yhteistyö niiden tahojen välillä, jotka tavoittelevat nuorten parempia työelämävalmiuksia ja työllistymistä? Mitkä ovat tämänhetkisen yhteistyön suurimmat haasteet? Miten eri toimijoiden välistä yhteistyötä voidaan edistää? Näihin kysymyksiin haettiin vastauksia Työterveyslaitoksen Combo-hankkeen tammikuussa toteuttamassa verkkokyselyssä, joka oli suunnattu nuorten parissa toimiville asiantuntijoille. Kyselyyn vastasi lähes 600 nuorten parissa toimivaa asiantuntijaa tai nuorta.

Kyselyssä tulokset osoittivat, että yhteistyötä eri tahojen välillä tulee lisätä. Tämän hetkinen yhteistyö nähtiin sirpaleisena ja osin päämäärättömänä. Yhteistyön tulisi olla tavoitteellisempaa. Myös kasvokkaista vuorovaikutusta kaivattiin, pelkkää verkossa toimimista ei nähty riittävänä. Samaten tuotiin esille tarve uusille ja kokeilevillekin yhteistyömuodoille: työelämän muutokset edellyttävät uusia keinoja myös nuorten työelämävalmiuksien edistämiseen.

Kyselyssä nuorten työelämävalmiuksien ja työllistymisen edistämisen keinoista eniten puhuttiin nuorille suunnatuista koulutuksista ja valmennuksista sekä työelämään tutustumisesta esimerkiksi yritysvierailujen muodossa. Myös erilaiset työelämävierailijat kouluissa ja nuorisotaloilla, nuorten työpajatoiminta sekä yrittäjyyteen kannustaminen tuotiin esiin. Vastaajien mukaan kesätyöt ja itsetuntemuksen lisääntyminen ovat nuorille hyödyllisimpiä työelämävalmiuksien kartuttamisen kannalta.

Kaiken työelämävalmiuksia vahvistavan toiminnan osalta kyselyssä tuotiin vahvasti esille nuorten mielipiteiden ja ideoiden aito hyödyntäminen uusia yhteistyömuotoja suunniteltaessa. Nuorille suunnatuissa toimintamuodoissa olisi hyvä huomioida niiden vuorovaikutuksellisuus ja kokemuksellisuus. Toiminnan rakenteiden tulisi olla kevyitä ja joustavia – sellaisia, joihin nuorten on helppo tulla mukaan.

Nuorten työelämävalmiuksien kehittämisessä olennaista on uusien yhteistyömuotojen sisäänrakentaminen nuorten olemassa oleviin toimintaympäristöihin. Keskeistä on pyrkiä liittämään uudenlaiset yhteistyön muodot osaksi kunkin organisaation toimintaa, jotta toiminnasta tulee pysyvää ja vaikuttavaa, ja joka voi siten heijastua nuorten osallisuuteen ja hyvinvointiin. Uskotko sinä pystyväsi omassa työssäsi tarttumaan tähän haasteeseen nuorten työelämävalmiuksien edistämiseksi?


Auli Airila (Twitter: @auliairila)

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka työskentelee projektipäällikkönä Combo-hankkeessa, jonka tavoitteena on nuorten osallisuuden, hyvinvoinnin ja työelämävalmiuksien edistäminen. Hankkeessa nuorten työelämävalmiuksia edistetään mm. toteuttamalla ammattikirjastotapahtumia nuorten työpajoilla, nuorisotiloilla ja kirjastoissa. Hanke saa rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Jotain uutta, vanhaa ja lainattua turvallisuuteen

”Kateellisena olen kuunnellut, helppoahan se työturvallisuustyö olisi perinteisellä työpaikalla.”, tilittää tuntojaan liikkuvaa työtä tekevän organisaation työsuojelupäällikkö. Ollaan seminaaripäivän illallisella, ja kuultu esityksiä turvallisuuden hallinnan haasteista ja keinoista. Työsuojelupäällikön sanat jäävät vaivaamaan. Onko näitä perinteisiä työpaikkoja enää olemassakaan? Tarkoitetaanko perinteisellä jotain sellaista, joka on jo katoamassa?

Tuskin turvallisuus- ja työhyvinvointiasiat ovat läpihuutojuttu millään työpaikalla. Etenkin yhteen kytkeytyneet työt luovat päivittäin muuttuvia yhteisiä työpaikkoja, joissa turvallisuuden hallinta on kimurantimpaa kuin tutulla porukalla ja omalla tontilla on perinteisesti totuttu. Tiedonkulun ja yhteisen tilannetietoisuuden varmistaminen vaatii toimivia ratkaisuja, koska työtä tehdään verkostoissa yhdessä ja erikseen, limittäin ja ketjuissa.

Työ on myös yhä useammin hajautunutta ja liikkuvaa, ajasta ja paikasta riippumatonta. Työyhteisö saattaa kattaa monta mannerta. Porukkaa on vaikeampi koota samaan kahvihuoneeseen ja esimies on ääni Skype-yhteyden päässä. Äänestä voi kuultaa huoli ja riittämättömyyden tunne, kun ei voi olla läsnä työntekijöiden arjessa. Miten pysyä kaikesta kärryillä ja huolehtia työsuojeluvastuista, kun työ vie tekijänsä kaukomaille tai tekijä työnsä kesämökin laiturille?

Miten verkostoituneessa, liikkuvassa ja hajautetussa työssä hallitaan ja edistetään turvallisuutta? Työn uudet muodot ovat haastaneet kehittämään turvallisuuskäytäntöjä. Vaaroja tunnistetaan koordinoidusti yhteisillä työpaikoilla ja tuumaamalla hetken itsekseen etätöissä. Turvallisuushavainnot välittyvät sovellusten kautta ja verkkoperehdytys tutustuttaa vieraisiin työympäristöihin. Uusia oivalluksia ja digiaskeleita syntyy päivittäin.    

Uusien ratkaisujen rinnalla tarvitaan myös vanhoja keinoja: kohtaamisia työn ääressä, jolloin työt punoutuvat aidosti yhteen ja tuntemattomat tulevat tutuiksi. Omat pulmat ja ratkaisut laajenevat yhteisiksi. Turvallisuus on yhä enemmän työn sujumista ja yllättävien tilanteiden ennakoimista.
Miten saada turvallisuuden uudet ja vanhat käytännöt toimiviksi?

Tule mukaan keskustelemaan Nolla tapaturmaa -foorumin kevätseminaariin ”Turvallisuus ja työn uudet muodot” Helsingissä 10.–11.5.2016. Lue lisää ja ilmoittaudu: www.nollis.fi/seminaari.

Vuokko Puro ja Riikka Ruotsala

Kirjoittajat ovat Työterveyslaitoksen tutkijoita, joille turvallisuus on sydämen asia. He työskentelevät itsekin hajuraon päässä esimiehestään ja usein raiteilla liikkuen tai etänä pirtin pöydän ääressä. 

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Liikutetaan luutuneita luuloja liikkumisesta

Työelämän muuttuessa muuttuvat myös työn tarjoamat fyysiset mahdollisuudet ja kuormitustekijät. Vain muutama vuosikymmen sitten kaivattiin hetkiä istahtamiselle ja nyt on kiskottava kansaa jalkeille. Mitähän tapahtuu seuraavaksi? Kurkataanpa kristallipalloon.

Tulevaisuudessa sulautettu, eli ubiikki, teknologia ympäröi meitä lähes huomaamattomana. Puettava tietokone ja älyvaatteet ovat mullistaneet työn ja liikkumisen välisen suhteen. Vain harvojen on lähdettävä työn vuoksi matkaan, mutta vielä harvempi istuu työnsä vieressä tuntitolkulla. Ihminen puuhaa mitä tahtoo, ja työ seuraa kiltisti perässä. Palavereissa kokoontuvat avatarhahmot ja muutama robotti. Surraavat sähköpöytäjättiläiset herättävät hilpeyttä työsuojelunäyttelyn historiaosastolla. Samasta paikasta löytyvät ensimmäiset työpistepyörät ja sähköpöytiin integroidut kävelymatot.


Mitä oikeastaan tapahtui, että päädyttiin kristallipallon kuvajaiseen? Vastaus on: ideologinen siirtymä, työtä ja liikkumista koskeva kulttuurinmuutos, hiljaisen muutosvirran vesiputouskohta. Työterveyslaitoksen ”Seiso välillä” –kampanjasta se lähti. Ihmiset alkoivat ajatella toisin ja keksivät kokeiluja. Ensin havahduttiin nykyisyyteen: Enää aikoihin puhelin ei ollut kyennyt sitomaan ihmistä aloilleen ja tietokoneetkin olivat kannettavissa. Käypä hoito -suosituksista liikunta löytyi työikäisten kansantaudin, masennuksen, hoidossa parhaiden lääkkeiden ja terapioiden tasolta.

Miksi siis piti jäpittää sähköpöydän takana? Läheisyys ja luottamus (työ)elämässä eivät tarkoita kankeita kasvokkaisia palavereja, vaan jotain paljon syvempää. Ihmisenä kohtaaminen onnistuu digitaalisesti yhtä hyvin kuin livenä, samoin on kohtaamattomuuden laita. Skypettää voi vaikka missä. Miksei siis kuntosalilla tai kimpassa kävelylenkillä? Kun veri kiertää päässä ja endorfiinit hyväilevät kehoa, ihminen oppii, ideoi, innostuu ja ihastuu.

Maaliskuussa 2016 ensimmäiset rohkeat sulkivat skype-kamerat ja nousivat jumppaamaan jutellessa eikä heitä pian pidellyt mikään. 2017 kampanja nimeltä ”Kuntoillen skypessä” näki päivänvalon ja tulosta syntyi. 2018 kukaan ei enää halunnut kuristua krakaan tai kompastua korkkareissa. Porukat pukeutuivat trendikkäisiin ja miellyttäviin toisen sukupolven fitness-vaatteisiin. Niissä oli yhä enemmän älyä. Kehitettiin uusi tapa tehdä työtä, liikkua ja luoda. Ankeuttava joukkodepressio oli selätetty eikä noidannuolia näkynyt. Tyytyväinen hymy syttyi suomalaiseen työelämään ja kaikki entinen oli mennyt. Vain pari askelta ja tämä kaikki on meidän!

Anu Järvensivu

Kirjoittaja toimii Työterveyslaitoksella vanhempana tutkijana ja on työn, työorganisaatioiden ja työelämän muutosten tulevaisuussuuntautunut visionääri.

Lisää aiheesta: Seiso välillä -kampanjasivusto

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Työterveyshuoltoa selkokielellä

Minä olen saanut elantoni työterveyshuollosta kohta kaksikymmentä vuotta, varsinaisessa työterveyshuollossa sekä työterveyshuollon koulutuksen ja kehittämisen tehtävissä. Olen omaksunut jo varsin hyvin työterveyshuollon kielen (tiedäthän: lakisääteinen ja vapaaehtoinen, kelan ykkösluokan ja kakkosluokan korvaukset, työpaikkaselvitykset jne.). Minulle on varmaan käynyt niin kuin monen muunkin asian taitajalle: kun sisältö ja kieli ovat itsestään selviä, asian selittäminen ulkopuoliselle vaikeutuu.

Tämähän on tuttu ilmiö työterveyshuollon palveluita ostaville yrittäjille ja työnantajille. Kysyt omasta mielestäsi selvällä suomen kielellä jotakin ja saat vastaukseksi pitkän pätkän sinänsä suomelta kuulostavaa puhetta, jota et oikeastaan ymmärrä. Voi olla jopa niin, että kun kilpailuttaa työterveyshuollon palvelut ja saa muutaman tarjouksenkin, valinnan tekeminen jää siihen, että tarjouksen sisällöstä ei saakaan selvää. Mitä ihmettä? Mitä se työterveyshuolto oikein on?


Työnteko on enimmäkseen hyväksi ihmiselle. Mutta joskus työolosuhteissa on sellaisia tekijöitä, jotka ovat haitaksi. Juuri näiden tekijöiden selvittäminen on työterveyshuollon tehtävä, mieluiten jo ennen kuin kukaan on saanut oireita tai sairastunut. Tekijät tunnistetaan yhdessä työpaikan kanssa työpaikkaselvityksessä, jonka pohjalta työterveyshuolto antaa suosituksensa terveydelle haitallisten tekijöiden korjaamiseksi tai vähintään työntekijöiden suojelemiseksi. Muu työterveyshuollon toiminta suunnitellaan työpaikkaselvityksen pohjalle.

Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä enemmän tai mitä vakavampia terveysvaaroja työhön sisältyy, sitä enemmän on sellaista työterveyshuollon toimintaa, joka työnantajan on työntekijöilleen kustannettava. Ja tämä ennaltaehkäisevä työterveyshuolto täytyy järjestää, jos yrityksessäsi on yksikin palkattu työntekijä. Yrittäjälle itselleen työterveyshuolto ei ole pakollista, mutta voisiko työn terveellisyydestä huolehtiminen silti olla hyödyllistä?

Entäs se sairaanhoito? Työnantajan ei tarvitse kustantaa työntekijöilleen sairaanhoitoa, mutta useimmat silti tekevät näin. Sen hyötyinä nähdään mm. se, että työhön mahdollisesti liittyvät sairaudet tunnistetaan jo varhaisessa vaiheessa tai että työpaikan tunteva lääkäri voi ottaa työolosuhteet huomioon esimerkiksi sairausloman pituutta miettiessään. Jos työntekijällä on joku sellainen sairaus, joka vaikuttaa työkykyyn pidemmällä aikavälillä, tämä työkyvyn seuranta ja tukeminen ovat joka tapauksessa työterveyshuollon tehtäviä, riippumatta siitä sisältyykö sopimukseen sairaanhoito. Tätäkin tehdään yhdessä työnantajan kanssa.

Ensisijaisesti työterveyshuolto hoitaa siis työntekijöiden terveyttä, ei sairauksia!

Lisätietoa työterveyshuollosta löydät esimerkiksi täältä: www.ttl.fi/fi/tyoterveyshuolto

Heli Hannonen

Kirjoittaja on työterveyspsykologi, joka työskentelee Työterveyslaitoksella mm. Naiset työssä- hankkeessa: Yrittäjinä toimivien naisten työkyvyn ja terveyden edistäminen työpaikoilla yhdessä heidän kanssaan 2015 - 2018. www.ttl.fi/naisettyossa