torstai 16. helmikuuta 2012

Kuuntelun paikka

Kun sain tehtäväkseni kirjoittaa unelmablogia, päässä olikin ihan tyhjää. Monta päivää odottelin, mitä mieleen nousee. Ei siis ollutkaan ihan helppoa ruveta kirjoittamaan siitä, mistä työssänsä unelmoi.

Kirjoittajan kolmas unelma on kuuntelu.
Kuva: sxc.hu
No, siinähän se on, ensimmäinen unelma. Juuri se, että saa päänsä ajoittain tyhjäksi ja voi vain odotella mitä tuohon tyhjään tilaan ilmaantuu. Ja kun malttaa odottaa, hiljentyä ja pysähtyä rauhassa, niin ajatukset, jotka ilmaantuvat ovatkin yllättäviä ja tuoreita. Avautuu ennen ajattelemattomia tulokulmia. Ei mahdotonta, että organisaatiot organisoituisivat tekemään työtä tällä mallilla.

Toinen suuri työnteon unelmani on, että osaisin puhua asiasta kuin asiasta tavallisella arkikielellä. Samalla, millä me suomalaiset toisillemme puhumme, kokemuksemme kerromme ja tunteemme ilmaisemme (tai niistä vaikenemme!). Tähän puheeseen olen itseäni sinnikkäästi valmentanut koko työurani ajan, se on ollut oman osaamiseni kehittämisen johtotähti kaksikymmentäviisi vuotta. Täyttymyksen koin pari vuotta sitten, kun sain erään asiakasprosessin arvioinnissa palautteen: " Ensimmäinen konsultti, jonka kanssa jaksoi työskennellä, ei ainuttakaan konsulttikielistä eikä vierasta sanaa koko aikana." Kyseessä oli organisaatio, joka on konsulttien, kehittäjien ja asiantuntijakouluttajien suurkuluttaja.  Ei mahdotonta, että organisaatiot jonain päivänä alkaisivat kirjata tulostavoitteidensa joukkoon ja ensimmäiseksi arvoksi sen, että puhumme samaa kieltä asiakkaidemme kanssa, ja huolehdimme siitä, että oman työpaikkamme strategia ja työnteko seurustelevat ymmärryksessä.

Kolmas unelmani on kuuntelu, työn tekeminen kanssakulkijana. Teen työtäni menemällä mukaan ja kuuntelemalla sitä, missä asiakas (tilanteineen, kokemuksineen, asiaan liittyvine tunteineen, selvyyksineen ja epäselvyyksineen) yhteistyömme hetkellä on. Enhän kuuntelematta ja asiakkaan kielellä tapahtuvaan vuoropuheluun antautumatta voi tietää, mihin asiakas minua tarvitsee. Enkä sitäkään, miten kysyttyjä "vaihtareita" minun tietämiseni ja kokemukseni kyseiselle asiakkaalle ovat. Ei mahdotonta, etteivätkö kanssakulkijamaiset työskentelymenetelmät alkaisi saada suurtakin painoarvoa, kun konsulttitahon pätevyyttä arvioidaan tarjouskilpailujen pisteytyksissä.


Maija-Leena Setälä
Kirjoittaja on johtava konsultti Työterveyslaitoksella.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Unelmakaverit työssä

Millainen on sinun unelmatyökaverisi? Lähtee yhdessä ulkoilemaan työpäivän jälkeen? Tulee hakemaan lounaalle kun olet jumittunut töiden ääreen? On aina ihan mahdottoman hyvällä tuulella? Sanoo suoraan kun jokin asia harmittaa? Tulee ajoissa palavereihin? Tuo matkalta kahvihuoneeseen herkkutuliaisia? Pitää huolta siitä, että kaikkien hommat etenevät?

Minulla on ollut onni saada unelmatyökaverit. Heistä löytyy kaikkea yllä kuvattua ja paljon enemmän. Asioita, joiden vuoksi työpäivissä on paljon hupia ja hauskuutta ja hommat sujuvat. Toisinaan unelmatyökaverit nauravat kahvihuoneessa niin kovaäänisesti, että se kuuluu kahden oven läpi huoneeseeni ja taas jaksaa puurtaa.

Yksi huomaa, toinen keksii, kolmas ja neljäs tietää, viides
tuntee, kuudes ottaa selvää ja seitsemäs viimeistelee.
Kuva: sxc.hu
Yllä lueteltu on kuitenkin ihan toisarvoista, vaikkakin tosi mukavaa ja piristää työpäiviä. Omat työkaverini ovat nimittäin erityisen unelmia työssään. Joka päivä vaikutun uudelleen siitä, miten uskomattoman taitavia, tietäviä ja osaavia työkavereita olen saanut. Jokainen heistä hallitsee jonkin asian hyvin ja paljon paremmin kuin minä itse. Asian huomaa minkä tahansa yhteisen projektin ääressä: yksi huomaa pelkällä vilkaisulla, mikä mättää, toinen keksii korjausehdotuksen, kolmas tietää ihan uuden keinon ja näkökulman, neljäs tietää että tätäkin on jo yritetty, viides tuntee jonkun joka tietää paremmin, kuudes ottaa asiasta selvää, seitsemäs viimeistelee homman valmiiksi.

Kun ihminen saa tehdä sitä mitä osaa, hän pystyy käsittämättömän hyviin suorituksiin. Asia tulee hyvin esiin eri osaamisaloja tarkastelleissa tutkimuksissa. Esimerkiksi ihminen havaitsee ja huomaa enemmän ja nopeammin itselleen tuttuja kuin vieraita asioita. Hän pystyy muistamaan ja oppimaan poikkeuksellisen hyvin kun kyseessä on tuttu aihepiiri. Omaan alaan liittyviä ongelmia ratkaistaan tehokkaasti ja mielekkäästi. Tutkimuskirjallisuudesta löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, miten ekspertit päihittävät noviisit, ja kaiken ikäisinä.

Yksittäisen ihmisen tieto, taito ja kokemukset ovat väistämättä rajalliset; kukaan ei ole ekspertti kaikessa eikä nykytyössä synny tulosta yhden ihmisen osaamisella. Unelmatyökaveri on kuin mielikuvitusystävä: ei sitä oikeastaan ole olemassakaan eikä sitä pysty näkemään; se on syntynyt risteyttämällä kaikkien työntekijöiden paras osaaminen ja parhaat puolet. Todellisia unelmatyökavereita syntyy kun jokainen saa tehdä sen osan työtä missä on hyvä.


Virpi Kalakoski
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erikoistutkija