tiistai 13. joulukuuta 2016

Työkykyni riippuu myös toimintaympäristöstäni

Toimintakykyni luo puitteet sille miten pärjään elämässäni. Kaikki ei kuitenkaan ole vain itsestäni kiinni. Se mitä voin ja haluan elämässäni tehdä, ja mikä on minulle mahdollista, on osin riippuvaista muista ihmisistä ja ympäristöstä, jossa toimin. Sama pätee työkykyyni.

Mitä kaikkea osaankaan, on osaamiseni arvo muiden silmissä suhteessa siihen, mitä minulta odotetaan ja millaiselle osaamiselle on kysyntää. Tekemisiäni ohjaavat myös monet pakot, kuten toimeentulon välttämättömyys.


Toimintaympäristöni tukee työ- ja toimintakykyäni lukuisin tavoin. Olen palkkatyössä ja työelämä tarjoaa valtavasti voimavaroja. Työn, jonka ääreen käyn joka arkiaamu. Työ rasittaa, mutta myös palkitsee mukavilla työkavereilla ja mielekkäällä tekemisellä. Aikaansaamisen tunne on tärkeä, samoin säännöllinen palkkatulo.

Hyvää elämääni tuovat myös perhe, ystävät, sukulaiset ja harrastukset. Hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoaa turvaa, koulutusta ja terveydenhuoltoa ja asuinpaikkani pääkaupunkiseudulla puolestaan palveluja, kulttuuria ja työtä läheltä.

Toimintaympäristööni liittyy myös kuormitustekijöitä, kuten huoli läheisten terveydestä, lasten tulevaisuudesta ja vanhan äitini tulevasta hoidosta. Palkkatyö toimii kuitenkin puskurina, joka lievittää epävarmuutta ja helpottaa ennakointia.

Minua myös arvioidaan ja arvotetaan kykyjeni perusteella. Työssä olen hyvä työntekijä ja työtoveri, jos osaan, olen motivoitunut, jaksan ja pysyn terveenä, vastaan odotuksiin ja onnistun tehtävissäni.

Jos jään työttömäksi, arvioi työnantaja työ- ja toimintakykyäni esimerkiksi sen perusteella mitä olen aiemmin tehnyt, miksi olen jäänyt työttömäksi ja kuinka kauan sitä on jatkunut. Jos työttömyys pitkittyy, arvioivat minua myös viranomaiset ja kuntouttajat.

Arvioinnissa käytetään usein kyselylomakkeita. Tällöin on hyvä, että kyselymittari ottaa huomioon myös ympäristööni ja toimintamahdollisuuksiini liittyviä tekijöitä. Sillä vaikka kuinka haluaisin, en aina voi tehdä kaikkea niin hyvin kuin haluaisin, osaisin tai minun pitäisi. On tärkeää, että myös voimavarani tulevat huomatuksi.

Työterveyslaitoksen kehittämä Kykyviisari tekee näin. Minua arvioiva taho saa tietoa myös vahvuuksistani. Itse saan mittaustuloksesta henkilökohtaisen palautteen.

Merja Turpeinen

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Työterveyslaitoksen Solmu-ESR-koordinaatiohankkeessa.

Lisätietoa: www.ttl.fi/kykyviisari 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Työntekijän rajaton käytös työyhteisön harmina

Puoli vuotta sitten ystäväni Kreeta oli äärettömän iloinen saatuaan uuden, ”unelmiensa” työpaikan. Nyt puoli vuotta myöhemmin hän kuvasi oloaan stressaantuneeksi, turhautuneeksi, työmotivaatio ja työn ilo olivat kadoksissa.

Mitä on tapahtunut? Kreeta kertoi työpaikan Liisasta. Liisa vahtii muiden tekemistä, puuttuu pikkuasioihin ja kommentoi jatkuvasti muiden työtapoja. Mikäli hänen kanssaan ei suju, seuraa siitä ”mykkäkoulu” ja tervehtimättömyyttä. Kreeta on myös kuullut, että Liisa valikoi tehtäviään ja pitää kiinni itse määrittelemistään loma-ajoista. ”Liisa vain on sellainen, älä välitä” sanottiin ystävälleni, kun hän ihmetteli Liisan käyttäytymistä työtoverilleen. Esimieskin on sitä mieltä, ettei kannata välittää ”se on vain Liisa, ei se tarkoita mitään pahaa” Moni on kuitenkin kertonut varovansa, joku suorastaan pelkäävänsä Liisaa.


Edellä kuvattu kuvitteellinen tilanne on todellisuutta monella työpaikalla.  Työpaikoilla puhutaan ”hankalista”, ”vahvoista” ja ”mahdottomista” ihmisistä.  Me kutsumme tätä vastuuttomaksi ja ei-ammatilliseksi työkäyttäytymiseksi.

Usein vastuuton työkäyttäytyminen saa jatkua vuosia. Sen sallivat esimiehet ja työtoverit perustelevat ’silmien ja korvien kiinni pitämistä’ paitsi persoonallisuudella, myös esimerkiksi sillä, että hänellä on ollut niin vaikeaa, oli se avioerokin tai että hän on korvaamaton asiantuntija, jota ei ole varaa suututtaa. Puuttumattomuuden taustalla on joskus myös pelko siitä, että tilanne menee yhä pahemmaksi.  

Huonosta käyttäytymistä puhuminen koetaan usein myös araksi ja tunteita herättäväksi asiaksi, josta ei haluta keskustella. Kun nostamme työpaikalla keskustelua vastuuttomasta työkäyttäytymisestä, sitä myös hämmästellään, ”kumma, että tällaisesta asiasta pitää puhua työpaikalla” tai ”tällaisesta puhuminen työpaikalla on lapsellista, kyllähän jokainen aikuinen tietää, miten työpaikalla tulee käyttäytyä”.

Vastuuttomasti käyttäytyvä Liisa ei ehkä itse edes näe käyttäytymisessään mitään väärää, sen kielteisiä vaikutuksia yhteistyöhön ja työtovereiden viihtymiseen työssä.  Vastuuttomasti käyttäytyvä kokee käyttäytymisensä puheeksi ottamisen usein puuttumisena persoonaansa ja yksilöllisyytensä rajaamisena ja on sitä mieltä, että työpaikalla ei sallita erilaisuutta. Vastuuttomaan työkäyttäytymiseen puuttuminen on aina esimiehen tehtävä. Puuttumisen tavoitteena ei ole missään nimessä ole muuttaa ihmisen persoonaa, vaan käyttäytymistä yhteisellä työpaikalla.
Sallitaanko teidän työpaikallanne vastuuton työkäyttäytyminen – miksi?

Maarit Vartia, johtava asiantuntija ja Marjut Joki, johtava konsultti

Aiheesta lisää Työterveyslaitoksen uusituilla verkkosivuilla: Työpaikkakiusaaminen: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyopaikkakiusaaminen
Toimiva työyhteisö: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso

Tiedote tutkimuksesta: Älä hyväksy kiusaamista ─ kiusaamisen kierre työpaikalla on mahdollista katkaista