Peräänantamaton ihminen

Ollaksesi suuri, ole kokonainen:

Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois.

Ole kaikki kaikessa.

Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.

Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen, koska se loistaa korkealta.

           Pessoa.

                    Hetken vaellus

"Olla kaikki kaikessa" on ihmisen psykologinen perusolemus. Ihminen on kokonainen. Tämä tietämisen, tuntemisen, tahtomisen ja tekojen erottamaton kokonaisuus toimii ihmisestä ja hänen jaksamisestaan huolta pitävänä mekanismina. Ihminen toimii tarpeidensa, halujensa ja tavoitteidensa suunnassa. Ja pyrkii samalla  tunnistamaan ulkoiset realiteetit ja sovittelee niiden kohtaamisen synnyttämää ristiriitaa, muutosten tuottamia jatkuvia dynaamisia törmäyksiä. Tässä, että ihmistä kohdellaan ja arvostetaan ihmisenä, hän saa olla kokonaisena työpaikallaaan olemassa, on yritysten ja organisaatioiden tuottoisin sijoittajapääoma.

Ihminen on "ohjelmoitu" haasteiden kohtaajaksi, läpi harmaan kiven menijäksi, peräänantamattomaksi ongelmien ja vaikeuksien kohtaajaksi. Ihmisellä on kyky kannatella ristiriitaisuutta ja keskeneräisyyttä, kyky panostaa ja suunnata energioita oman tilanteen ratkaisemiseen. Näille kyvyille tämän päivän työelämässä on kysyntää. Käyttöä sen sietämättömän ja työlään kohtaamiseen, joka syntyy kun eletään kaikenaikaisessa kaaoksessa, keskeneräisyydessä ja sekasorrossa.

Nykyorganisaatiot ovat kuuroutuneet ihmisen psykologiselle perusolemukselle. Näyttävät pitkälti lohkoneen ihmisen perusolemuksen ottaen siitä käyttöön vain rationaalin puolen ja ”mekaanisesti tekevän" osan? Ja mikä pahinta, jättävät sijoittamatta organisaatiolle parhainta tuottoa antavaan pääomaan: ihmisen peräänantamattomuuteen, haasteita pelkäämättömyyteen, kykyihin tuottaa uusia ratkaisuja ja säädellä omien voimavarojen käyttöä.

Kun organisaatio kuuroutuu ihmisen perusolemukselle, kuuroutuu se sille, mistä luottamus ja sitoutuminen ihmisten välille syntyy menettäen näin tuotannollisen tehokkuuden ja innovatiivisuuden perusresurssejaan. Ulkoistetaan kaikkein oleellisin eli johdon ja henkilöstön yhteiset tilannekatsaukset ja sen sopiminen, miten tästä mennään eteenpäin.

Onko omistajaohjatuissa nykyorganisaatioissa mahdollista elää epävarmuudessa luovasti ja aidosti. Runoilija Pessoan sanoin: "Panna kaikki mitä olet, pienimpäänkin mitä teet".

Kyllä on. Jos lakkaamme peittelemästä ongelmia, alamme sietää ristiriitaisuutta ja uskallamme tuoda selkeästi esiin sen, mistä olemme erimielisiä. Kyllä on, jos rupeamme katsomaan eteenpäin ja puhumaan suoraan siitä, mikä on todellisuutta ja mitkä kulloisetkin realiteetit ovat.

Tätä on onneksi ilmassa:

”Jos käyttäisimme kokouksissakin 

vain tavallista suomen kieltä ja sanoisimme, 

mitä oikeasti tarkoitamme.

Jos ei ole asiaa, juodaan kahvit, 

ollaan hiljaa ja mennään sitten töihin.”

                                                            Jouko Jokinen, päätoimittajan kronikka

                                 Aamulehti 7.10.2012

Toisekseen ja lopuksi. Ihmisen perusolemuksen lohkomisessa ja ulkoistamisessa ollaan tultu ääripäähän. Siihen vaiheeseen, jossa autotehtaiden liukuhihnat aikoinaan purettiin. Lihakset menivät tukkoon eivätkä enää suostuneet yksipuolisiin toistoliikkeisiin, vaikka tauottamisen ja ergonomian kaikki temput oli tappiin hyödynnetty. Ei ihmisestä näillä ICT-liukuhihnoillakaan onnistuta kyborgia tekemään. Kun konsulttina liikkuu työpaikoilla, löytää arjesta ilahduttavia liikahduksia ja tilanteita, jotka kunnioittavat ihmisyysidentiteettiä, ihmisen psykologista perusolemusta.

Maija-Leena Setälä
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen johtava konsultti.