Kohtuus työajassa − mitä hyötyä siitä on yrittäjälle?

Yrittäjinä toimivat naiset kokevat stressiä yrittäjämiehiä enemmän. He painiskelevat useammin myös työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa.

Työhön uppoutuminen ja huoli yritystoiminnan tulevaisuudesta verottavat omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Mikroyrittäjien työn varjopuoliksi koetaankin kiire, pitkät työpäivät, haitallinen stressi ja lyhyet yöunet (Oulun Eteläisen alueen mikroyrittäjien työhyvinvointikysely).

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan liian pitkät työvuorot laskevat mielialaa. Yli 50 tuntia työtä viikossa myös heikentää älyllistä suoriutumiskykyä. Liiallinen työntekeminen lisää univaikeuksia, masennusta ja epäterveellisiä elintapavalintoja. Nämä yhdessä stressin kanssa lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

Talouden taantuman keskellä voi tuntua hassulta pohtia omien viikkotyötuntien määrää. Jos tunteja kuitenkin kertyy jatkuvasti yli 50 tuntia viikossa, kannattaa asiaan kiinnittää huomiota.

Mistä sitten tietää, että ehtiikö palautua työstä työvuorojen välillä? Tässä muutama käyttökelpoinen vinkki nukkumiseen liittyen:

+ Jotta nukahtaminen olisi mahdollista, mielen pitää olla rentoutunut.

+ Parhaiten rentoutuminen onnistuu, kun ehdit työvuoron jälkeen tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Näitä voivat olla esimerkiksi yhdessäolo perheen tai ystävien kanssa, mieluinen harrastus tai hyvää oloa tuova liikunta.

+ Merkkinä riittävästä palautumisesta voi pitää esimerkiksi sitä, kun herätessään tuntee itsensä levänneeksi ja odottaa päivän tapahtumia kiinnostuneena.

– Mikäli työvuoro venyy, työhön käytetty ylimääräinen aika on poissa palautumisesta, ja aloitat seuraavan työvuoron jo valmiiksi väsyneenä.

Kerro mielipiteesi, naisyrittäjä!

Ulkopuolisten on tunnetusti helppoa antaa vinkkejä. Tällä kertaa tämä ei kuitenkaan jää tähän.

Työterveyslaitoksessa ryhdytään tekemään opasta ja kampanjaa naisyrittäjille, ja nyt kiinnostaa erityisesti sinun mielipiteesi:

Mitä asioita yrittäjille pitäisi oppaassa kertoa? Mitä työkyvyn ja voimavarojen ylläpitämisestä pitäisi vähintään tietää?

Vaikuta ja kerro ideasi!

Anne Salmi

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija, joka on mukana Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa Naiset työssä -hankkeessa.

Mikä erottaa zombin ja tehokkaan työntekijän?

Kuva: sxc.hu

Tämä tarina on totta.

Kännykkä piipittää puoli seitsemän. Painan torkkua ja jatkan unia. Vaimo sen sijaan nousee reippaasti ja aloittaa aamun touhut. Taas piippaa. Kesken unien. Raajat painavat tuplasti ja aivotoiminta on alkuliman tasolla. Aivan kuin ruokapöydässä olisi lautanen otettu kesken kaiken nenän edestä. Njää njää, enempää ei heru. Tällä on pärjättävä. Vaimo lähtee reippaana ja ajoissa töihin kun itse valun aamupalalle. Itsekurin äärimmilleen pinnistäen selviydyn työpaikalle.

Henkinen sumu ei kuitenkaan suostu laskeutumaan ja sinnittelen iltapäivään rutiininomaisella suorittamisella. Innovatiivisuudesta en jaksa edes unelmoida kun taistelen pysyäkseni arjen kyydissä. Kotona tulee palautetta tuppisuuna jurottamisesta ja aamun äreydestä. Ei kai minun ole pakko murista kun toinen vain yrittää tsempata minua hereille? No hoidanpa edes tiskit ja iltauutisilta heti nukkumaan. Älysin lopulta sentään, että jotain tarttis tehdä. Työterveyslääkärin ja erikoishammaslääkärin kautta diagnoosiksi varmistui lievä asentoriippuvainen uniapnea.

Mikä siihen sitten tepsisi? Kaikki olimme sitä mieltä, että tennispallo paidan selkään ommeltuna-temppu oli silkkaa höpötystä. Siispä hammaslääkärini muovaili minulle melko kalliin purulelun. Ylä- ja alahampaille tuli omat akryylikiskot, jotka lukkiutuvat yhteen niin, että alaleukaa vedetään eteenpäin. Tarkoitus oli vähentää kuorsausta ja yöllisiä hengityskatkoksia tekemällä nieluun lisää tilaa hengittää. Ja toimihan se tavallaan. Mutta kun se myös piti suun auki.

Yöllä piti nousta kerran pari juomaan suun kostukkeeksi. Nukahtaminenkin oli vaikeaa suu pullollaan muovia. Lopulta kypsyin härvelin hankaluuteen ja se sai jäädä. Seuraavaksi leukalihas kipeytyi ja pureskellessa alkoi leukanivel paukkua. No voi änkeröinen! Apnean lisäksi ilmeisesti purin hampaitani öisin voimakkaasti yhteen ja ilman suojaa ne kuluisivat nopeasti. Rakennettiin siis toinen kallis purulelu. Tällä kertaa se peitti vain ylähampaat ja neutraloi leuan asennon. Hampaat ja leuka tuli näin pelastettua mutta entäs ne yölliset sukellukset?

Paras ratkaisu tähän mennessä on ollut ensi näkemältä huijaukselta vaikuttanut silikonilaastari. Olen nyt pari viikkoa katsellut sitä kirjaimellisesti nenän vartta pitkin aina nukkumaan mennessä. Mutta se toimii. Tajuan taas pitkästä aikaa miltä muista ihmisistä tuntuu kun yöunet oikeasti riittävät ja paukkuja riittää niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Jäljellä on enää selvittää voiko härpäkkeen korvata pysyvämmällä ratkaisulla. Suostuvatkohan ne leikkaamaan henkireikiä isommiksi? Samalla on herännyt myös kysymys siitä kuinka moni muu mahtaakaan tyytyä luulemaan ajatuksenjuoksunsa hitauden olevan osa persoonallisuuttaan, vaikka taustalla voi olla myös diagnosoimaton uniapnea.

Jos sinuakin ihmetyttää mistä ihmeestä työtoverit ammentavat energiansa ja jos maan vetovoima tuntuu aamuisin sänkysi kohdalla erityisen suurelta, niin ota asia puheeksi työterveyshuollossa. Minullakin oli hyvin harvoin selkeitä uniapnean oireita kuten aamuisia päänsärkyjä. Sen sijaan jatkuva alisuoriutumisen tunne on kulkenut mukana kauan, minkä vuoksi kuvittelin ongelmien olevan osa elämääni. Monenlaisia virityksiä kokeilleena tiedän nyt, että hoidot voivat olla hankalia saada sekä käyttää mutta ainakin omalla kohdallani kaiken sen vaivan arvoisia. Suomi nousuun paremmin nukkumalla!

Jani Ruotsalainen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija, jonka välillä onnistuu pitää jalat maassa, vaikka ajatukset lentävätkin.

Vaihtelu on hyvän työn edellytys

Työhönkin saa vaihtelua tekemällä sitä välillä eri paikoissa. Kuva:sxc.hu.

Olen harrastanut juoksua 30 vuotta. Sen merkitys minulle henkilökohtaisesti on vaihdellut paljon vuosien varrella. Alussa pitkänmatkanjuoksu oli haaste, joka kiinnosti sellaisenaan. Ajattelin, että varmaankin minäkin pystyn juoksemaan 10 km, 20 km ja maratoninkin, jos muut pystyvät siihen. Myöhemmin juoksun merkitys rentoutuskeinona ja vastapainona istumatyölle korostui. Nyt kuusikymppisenä arvostan erityisesti juoksun terveysvaikutuksia. Koen taaksejääneet kilometrit terveydellisenä investointina, jota aion jatkossakin kartuttaa.

Kaiken edellä mainitun lisäksi juoksu on antanut paljon ajatuksia ja työhön liittyviä analogioita. Yksi niistä liittyy harjoituksen variaation välttämättömyyteen. Juoksua voi harrastaa monella tapaa. Voi juosta kerta kerran jälkeen samat 10 km ja näin saada hyvän terveyden kannalta riittävän liikunta-annoksen. Pitkän päälle tämä tappaa ilon juoksusta ja harrastus loppuu ennen pitkää. Jotta lajia voi harrastaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sitä pitää varioida ja siihen pitää liittyä päämääriä. Itse olen taipuvainen junnaavaan toistoon, mutta olen pakottanut itseni vaihteluun sekä harjoittelussa että hölkkätapahtumissa. Vaihtelen harjoitusmatkojen pituutta ja sisältöä. Joskus juoksen tasavauhdilla ja joskus intervallia. Ilmoittaudun säännöllisin väliajoin johonkin juoksutapahtumaan. Näin saan lisämotivaatiota harjoitteluun.

Myös työ vaatii variaatiota, olipa se kuinka mielenkiintoista tahansa. Työn imuun liittyvä tutkimus osoittaa, että työhön liittyvä onnen kokeminen voi syntyä vain haasteiden lisäämisen ja tiedollisen tason kasvun kautta. Jos työ alkaa junnata samoja latuja päivästä toisen siitä katoaa ilo vääjäämättä. Työhön saa variaatiota tekemällä sitä eri paikoissa, esimerkiksi etätyönä kotonaan tai kahvilassa, ja tekemällä sitä eri ihmisten kanssa. Työn vaikeuskerrointa voi lisätä paneutumalla johonkin sen yksityiskohtaan ja osallistumalla johonkin kurssiin tai tapahtumaan jolla oma osaaminen karttuu.

Guy Ahonen

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen Tiedolla vaikuttamisen toiminta-alueen johtaja.

Terveys on kovaa valuuttaa

Suurena science fictionin ystävänä ajattelin käyttää lajityypin työkaluja tämänkertaiseen pohdintaani. Todettakoon heti alkuun, etten suinkaan tarkoita sädepyssyjä ja avaruusseikkailuja. Hyvä tieteistarina kun ei ole vain toiselle planeetalle siirretty länkkäri. Alan pioneerin, Philip K. Dickin mukaan tärkeintä sci-fissä on kuvitteellinen maailma, joka eroaa omasta maailmastamme ainakin yhdellä merkittävällä käsitteellisellä tavalla. Tällaista kuviteltua "entä jos" -maailmaa voidaan sitten käyttää omamme peilinä. Tilanne vastaa hieman sitä tunnetta, kun maailmalla matkatessaan vihdoin tajuaa, että onkin olemassa monia tapoja tehdä asioita sen itselle tutun yhden lisäksi. Voi sitten tehdä vaikka currywurstia makkarakastikkeen sijaan. Toisaalta meillähän on nykyään vaikutekammoisille ja mielikuvituksettomille oma Peruutuspuoluekin, jonka johdolla toitotetaan miten ennen kaikki oli paremmin ja siksi muutos on aina pahasta. Mutta menkäämme me eteenpäin ja haudotaan nyt niitä unelmia.

Miltä maailma ja unelmatyöpaikat
näyttävät tulevaisuudessa?
Kuva: sxc.hu

Millainen voisi olla unelmatyöpaikka tulevaisuudessa? Mitä kenties onkaan työterveys tulevaisuudessa? Haasteellisinta on tässä tilanteessa valita mielenkiintoisin käsitteellinen ruuvi, jota lähteä vääntämään ääriasentoon. Työhän on karuimmilleen pelkistettynä vaihdon väline. Kuten historian oppitunnilta muistamme, omavaraistaloudesta päästyään pystyi perus-Pertti moninkertaistamaan ulottuvillaan olevan tuotteiden ja palvelujen valikoiman kun kaikkea ei tarvinnutkaan tehdä itse. Työ voidaan siis pelkistetysti ymmärtää toimintana, jonka voi vaihtaa erilaisiin hyödykkeisiin. Tuo toiminta voi jo nykyisellään olla niin monenlaisia asioita, joita ei aiemmin olisi osannut kuvitella, esim. "Tosi"-TV:ssä urpoilua, nettipokerin peluuta, lumilautailuvideoiden kuvaamista ja vaikka mitä, että siihen suuntaan ei oma mielikuvitukseni veny kovin pitkälle. Kekseliäs uuden työn pioneeri vaan osaa kapitalisoida harvinaisen harrastuksen tai tuoreen trendi-ilmiön. Kehitykselle tuskin on rajoja. Mutta, voisiko työn arvon mittarina käytetyn vaihdon välineen vaihtaa? Entä jos esimerkiksi terveys olisikin konkreettisesti valuuttaa?

Oletetaan lähtötilanne, jossa jokaisen terveys on yhtä kuin tietty saldo pisteitä. Pisteiden loppuessa loppuisi myös elämä. Insinöörien harmiksi sivuutetaan tässä tarinassa systeemin tekninen toteutus täysin. Syntyessään kukin saisi siis X määrän pisteitä. Täysi-ikäisyyteen asti jokainen sairaudesta toipuminen eli pisteiden menetys korvattaisiin vanhempien saldosta, mikä kannustaisi työikäisiä mm. syntyvyyden rajoittamiseen ja ahkeroimaan saldon pitämiseksi riittävällä tasolla. Tästä myös seuraisi, että ökyrikkaat olisivat käytännössä kuolemattomia ehtymättömin saldoin ja he kulkisivat hisseillä vain ylöspäin, koska ikkunasta hyppäämällä olisi nopeammin alhaalla ja murskaantunut kroppa korjaantuisi automaattisesti täyden tilin ansiosta. Toisaalta pienituloisimmat miettisivät jatkuvasti, karsiako tällä kertaa luuston kunnosta vai munuaisten toiminnasta, jotta pikku Priscilla pääsisi satubalettiin ja itse säilyisi vielä työkykyisenä. Monista köyhistä pariskunnista yksi olisi lastensa hyväksi sokea ja toinen kuuro. Oijoi. Nyt haudotaan kyllä enemmän painajaista kuin unelmaa. Tarkoitus olikin vain hahmotella näkymä vaihtoehtoisesta maailmasta.

Romaanin tavoittelun sijaan voimmekin palata siihen miten hyvin kuvailemani visio, kaikessa äärimmäisyydessään, peilaa tämän hetken todellisuutta. Esimerkiksi oma isäni investoi omasta terveydestään urallaan suuren osan työn tekemiseen tarkasti, ajallaan ja yleensäkin niin, että hän voisi ottaa työn jäljestä vastuun kuin mies. Investoinnin suuruutta voidaan mitata esimerkiksi sillä, etten voi mennä hänen kanssaan enää uimaan tai oikeastaan harrastaa mitään muutakaan itselleni niin rakasta liikuntaa. Ei onnistu häneltä enää olkapäät tohjona taistelusukeltajaoppien havainnollistaminen. Eli jossain määrin on terveys valuuttaa jo tänäkin päivänä. Jotkut kartuttavat huolellisesti korkoa siinä missä toiset eivät ehdi muuta kuin kuluttaa, hyödyttääkseen itseään tai läheisiään. Minunkin pitäisi oikeastaan vaan lopettaa tämä itsekäs vinkuminen, sillä lapsena sain jo kaiken mihin isän saldosta riitti. Nauttikoon hän lopuista pisteistä parhaaksi katsomallaan tavalla.


Jani Ruotsalainen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija, jonka välillä onnistuu pitää jalat maassa, vaikka ajatukset lentävätkin.