Saako hehkuttaa?

Unelmatyöpaikasta haaveillaan joka alalla, kaikkien lehtien sivuilla. Viimeisimpänä minulle lähetettiin aiheeseen liittyen Trendi-lehti, jossa yllätyksekseni oli kuvaus omasta unelmatyöpaikastani. Kyseessä oli syyskuun numero, jossa päätoimittaja Annaleena Jalava kirjoittaa sivuilla 38–39, että työntekoon on aika palauttaa ilo. Jutun alussa kirjoittaja kuvaa, miten hänellä työtehtävien vaihto ei tuonut tullessaan innostuneita ja rohkaisevia onnitteluja, vaan kauhistelua työn stressaavuudesta, vapaa-ajan menetyksistä ja kyynistymisestä. Kirjoittajan sanoin, työstä puhutaan nykyään "luonnottomana ilmiönä, joka rutistaa ihmisestä mehut ja vie tämän joko fyysiseen tai henkiseen romahdukseen".

Juttua lukiessa tunnistin monia "työnillitys"-tilanteita, joita Jalava kirjoituksessaan kuvaa. Keskusteluissa korostuvat epäkohdat ja hyvinvoinnin uhkat. Ne täyttävät helposti  mielen, eikä muille ajatuksille, innostukselle ja työstä nauttimiselle jää tilaa.

Minunkin unelmassani työpaikalla on lupa tuoda esiin, miten mukavaa työssä on, miten antoisia projekteja saa tehdä ja miten usein saa tutustua kiinnostaviin ihmisiin ja tilanteisiin. Unelmatyössä tarpeeton "työnillitys" saadaan kuriin, eikä se hallitse joka hetkeä. Löytyisikö ratkaisu soveltaen psykologien oppeja: työnillitykselle voitaisiin järjestää oma tuskatunti, jolloin puidaan yhdessä epäkohtia ja ongelmia ja selvitetään isompia ja pienempiä erimielisyyksiä. Psykologit suosittelevat vastaavaa keinoa käytettäväksi yksilötasolla silloin, kun tuntuu, että mieli täyttyy vain huolista ja murheista. Kun huolille on varattu oma aikansa, niitä on helpompi hallita ja ratkaista, mutta silloin ne on myös helpompi unohtaa hetkeksi.

Kuva: sxc.hu/Mattox

Unelmatyössä tuskatunnit on varattu kalenteriin ja muut tunnit on lupa nauttia siitä mikä työssä sujuu ja tuottaa iloa ja tyydytystä. Jokaisella on omat työnilonsa, unelmatyössä niitä saa hehkuttaa. Itse en osaa vielä mennä käytävälle hehkuttamaan, mutta harjoittelen tässä: Voi että on ihanaa päästä takaisin sairauslomalta töihin, nyt hommat taas etenee. Oli muuten aivan mahtava 1,5 tuntia tänään kun sain oikein keskittyä uuteen projektiin. Aamulla oli tosi innostavaa keskustella uuden työkaverin kanssa ja kuulla uusia ajatuksia. Iltapäivällä oli niin helpottavaa, kun sai kysyä neuvoa kokeneemmilta ja asiat liikahtavat eteenpäin kuin itsekseen. Onpa mukavaa, kun tänään ei tarvitse koko ajan juosta paikasta toiseen. Keksin myös uuden tosi kätevän tavan syöttää tehdyt tunnit työajanseurantaan. Ja sekin on ihanaa, kun lähden kyllä kohta tästä kotiin, tuli mitä tuli. Ehdinpä sitten lenkille ja jää aikaa olla lasten kanssa ja sitten on kiva tulla takaisin töihin huomennakin.

Hehkuttakaa tekin. Jos ei työpaikan käytävillä kehtaa, niin vaikka tässä koneen ääressä.  

Virpi Kalakoski
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, joka uskoo, että 10 vuoden päästä kaikki tietävät, mitä on kognitiivinen ergonomia.