Työpäivän pitää riittää

Vähän aikaa sitten tuttavani kertoi, että hän oli viime talvena päättänyt saada työkiireet haltuun jäämällä joka työpäivän päätyttyä tunniksi, pariksi valmistelemaan ja viimeistelemään asioita, joihin työpäivä ei oikein tahtonut riittää. Nyt, puoli vuotta myöhemmin hän oli huomannut, että strategia ei toiminut. Sen sijaan, että varsinainen työaika olisi tullut kevyemmäksi töitä oli alkanut siunaantua entistä enemmän.

Riittävätkö sinun tuntisi?
Kuva: sxc.hu

Muut ympärillä olivat huomanneet, että häneltä saa aiempaa nopeammin vastauksen sähköpostiin. Niinpä muidenkin työ sujui nopeammin ja työt palautuivat hänenkin pöydälleen jatkokäsiteltäväksi entistä nopeammin. Ylipäätään yhteistyökumppanien odotukset tuttavani työkapasiteetista kasvoivat. Hän oli joutunut ojasta allikkoon. Ratkaistakseen uuden ongelmansa hänen olisi pitänyt entisestään pidentää työpäiväänsä. Toteutui vanha periaate: Jos haluat saada jonkin kiireellisen asian hoidetuksi, anna se tehtäväksi jollekin, jolla on jo ennestään liikaa töitä.

Mikä on tämän tarinan opetus? Se on, että normaalin työpäivän pitää riittää, yleensä. On tietenkin tilanteita, joissa pitää joustaa ja lisätä kierroksia. Normaalityöpäivän pituuden rajoittaminen on yli sadan vuoden ajan ollut keskeinen teema meidän ja monen muun maan työlainsäädännössä. Eli asiaa on pidetty yleisesti arvokkaana ja tärkeänä. Viime vuosien yhteiskunnallinen ja tekninen kehitys ovat kuitenkin hämärtänet tätä periaatetta ja vaikeuttaneet sen toteutumista. Työntekoa on helppo jatkaa vaikka on siirrytty pois fyysiseltä työpaikalta. Samoin globaali liiketoiminta ei enää noudata yksittäisen maan työaikoja.

Voidaan ehkä ajatella, että normaalityöpäivän periaate on jokaisen henkilökohtainen valinta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Kun tarpeeksi moni luopuu tästä periaatteesta, siitä tulee uusi normi, jonka jälkeen normaalin työpäivän puitteissa ei enää pysty tuottamaan normaalia työpanosta. Käytännössä tämä näkyy erityisen selvästi sähköpostien käsittelyssä. Jos normina on, että sähköposteihin vastataan myös normaalin työajan ulkopuolella, henkilöstä joka ei sitä tee tulee työprosessin jarru.

Normaalityöajan periaate sotii monia aikaamme ihanteita vastaan. Meidän odotetaan olevan sitoutuneita ja innostuneita. Kaavamainen työaikojen noudattaminen ei viesti sitoutumisesta ja innostuksesta. Itse olen kuitenkin toista mieltä. Työ ja vapaa-aika on hyvä pitää erillään ja kummankin puitteissa elää täysillä. Itse jaksan innostuneena hektisenkin työpäivän läpi, kun tiedän sen päättyvän ajallaan ja uusien asioiden odottavan työpäivän jälkeen. Työ- ja vapaa-ajan suhde ei ole nollasummapeli vaan peli, jossa kumpikin edistää toisiaan.

Guy Ahonen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen Tiedolla vaikuttamisen toiminta-alueen johtaja.