Näin teet elämäntaparemontin: hyväksy kaaos!

Näihin aikoihin me lupaamme itsellemme uutta, parempaa elämää. Lupaukset koskevat elintapoja: laihdutetaan, lisätään liikuntaa ja kasvisten syömistä, vähennetään alkoholinkäyttöä, kieltäydytään pullasta. Sielun temppelin vaaliminen on keino tavoitella hallinnan ja hyvinvoinnin kokemusta ympäristössä, joka tuntuu käyvän vuosi vuodelta kaoottisemmaksi ja kuluttavammaksi.

Erilaiset dieetit ovat suoraviivainen väline lisätä hallinnan kokemusta. Harmillisen usein muutokset jäävät kuitenkin tilapäisiksi, ja kevään kuluessa huomaamme jälleen säntäilevämme ja sähläävämme paikasta toiseen, aivot ylikierroksilla asioita unohdellen ja huonosti nukkuen.

Vaikka tänä vuonna kaiken piti olla toisin, emme taaskaan ehdi kiireiltämme salille tai jaksa stressiltämme vastustaa suklaalevyn seireeninlaulua.

Koska kaaos ja epäjärjestys eivät tule katoamaan työstä tai elämästä, olosuhteet eivät koskaan ole optimaaliset elämänhallinnalle. Mitähän tapahtuisi, jos hyväksyisimme kaaoksen osana asuttamaamme todellisuutta? Voisimme opetella elämän- ja työhalua ylläpitäviä toimintatapoja siitäkin huolimatta, että universumi tuntuu välillä kaatuvan niskaan.

Väitänkin, että kaaoksen hyväksyminen ja siinä toimimaan opettelu on kestävämpi panostus hyvinvointiin kuin kuntosalin määräaikaisjäsenyyskortin uusiminen ja sen hautaaminen lompakon uumeniin viimeistään helmikuun saatossa. Esimerkiksi työssä innostumisen harjoittaminen voi lisätä energistä aktiivisuutta myös muilla elämän osa-alueilla, ja yhtäkkiä lenkille lähtökään ei tunnu enää rangaistukselta.

Työssä leipääntymisen vaikutukset taas kertautuvat, jos puuduttavan työpäivän jälkeen askelmerkit johtavat sohvannurkkaan lenkkipolun sijaan.

Lotan detox-kuuri työhön

• Itsensä voi johdattaa pois leipääntymisen polulta eri tavoin: jos työ on muuten mukavaa, mutta perin juurin tuttua, opi jotain uutta tai etsi uusia keinoja haastaa osaamistasi. 
• Jos kärsit siitä, että varsinaiseen työntekoon ei tunnu jäävän riittävästi aikaa, mieti, voisitko järjestää työpäiväsi jollain toisella tavalla tai kenties antaa vähemmän tärkeiden tehtävien odottaa.
• Lopeta kohellus ja löydä kauan kadoksissa olleet luovat ideat. 
• Lopeta valittaminen ja kiireen käyttäminen tekosyynä. 
• Stressihormonit lisäävät rasvan kerääntymistä vyötärölle, eli löysempi vanne pään ympärillä on yhteydessä virtaviivaisempaan ulkomuotoon. 

Laihduttaminen on niin viime vuotta. Hyväksy kaaos ja ole kesäkunnossa 2015!*

Lotta Harju

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on kiinnostunut siitä, miten työntekijät voivat omalla toiminnallaan tehdä työstään innostavampaa ja ehkäistä työssä leipääntymistä. Tutustu innostavien ja menestyvien työyhteisöjen INSPI-hankkeeseen.

*Kuntosalikortin uusiminen, lenkillä käyminen ja hyvät aikeet ovat kirjoittajan mielestä silti kannatettavia asioita.

Mitä sinä teit vuodenvaihteen vapailla – palauduitko työkuormituksesta?

Joulun herkut ja uudenvuoden paukut on hävitetty jokaisen parhaaksi katsomalla tavalla. Viime vuonna meitä hemmoteltiin toden teolla, sillä kaikki vapaapäivät sattuivat arkiviikolle. Muutamalla lisävapaapäivällä sai hulppean kahden ja puolen viikon loman.

Ihminen tarvitsee palautumista liiallisesta kuormituksesta, olipa se sitten syntynyt työpaineista, valvomisesta tai lenkkeilystä. Lomat ovat hyvä keino säädellä työstä johtuvaa kuormitusta. Mitä kuormittuneempia olemme, sitä pidemmän loman tarvitsemme palautuaksemme.

Pelkästään pitkät lomat eivät ole kuitenkaan avain hyvään palautumiseen. Nykyään suositellaan, että lomat sijoitettaisiin mahdollisuuksien mukaan useisiin pätkiin pitkin työvuotta. Mitä luulet, saisitko lisää lomajaksoja, jos ripottelisit lomapäiviä tasaisemmin? Entä jos lyhentäisit työaikaa, pitäisit perhevapaata tai vaihtaisit lomarahat vapaaksi?

Pidä huoli myös laadukkaasta vapaa-ajasta. Tee niitä kaikkia mukavia asioita, joista pidät. Huolehdi, että ne eivät aiheuta sinulle kuormitusta. Itselleni lenkki luonnossa omien ajatusten parissa on usein napakymppi; siitäkin huolimatta, että lenkille lähtiessä olisi jo valmiiksi väsynyt.

Ja kyllä minä nautin muustakin, nimittäin maan kääntymisen katselusta perunapellon kyntöhommissa. Harmikseni pelto on niin pieni, etten saa kulutettua kyntämisessä kuin maksimissaan varttitunnin kerran vuodessa. Siitäkin suuri osa kuluu traktorin kääntelyyn sarkojen päissä.

Niinhän sitä sanotaan, tee lomalla jotain aivan muuta mitä yleensä. Jos työni olisi yksistään maan kääntäminen, ei se silloin olisi enää hauskaa.

Työ voi myös palauttaa ja antaa voimia, kunhan muistaa pitää huolta omasta osaamisestaan ja vahvistaa työssä niitä mukavia ja toimivia asioita. Eikä tietenkään haittaa, vaikka voisi samalla vähentää työn kuormittavia elementtejä.

Oletko muuten koskaan miettinyt, mitkä ovat sellaisia asioita, joita teet mielelläsi vapaa-ajalla ja/tai työssäsi, vaikka olisit väsynyt? Jos olet sellaisia löytänyt, lisää niitä – suosittelen!

Tommy Larvi (Twitter: @TommyLarvi)

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen kehittämiskonsultti, joka kirjoittaa Pomohautomo-opasta yhdessä kollegansa Anna Vanhalan kanssa. 

• Seuraa kirjan edistymistä Twitterissä @pomohautomo ja osallistu keskusteluun tunnisteella #pomohautomo.
• Tutustu myös tulevaan Pomohautomo-koulutukseen 9.3. alkaen. 
• Lisätietoa Työterveyslaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön Työ- ja perhe-elämä ohjelmasta: www.tyojaperhe.fi.

Perheystävällisin terveisin, esimiehesi

Mahdollisuus työn ja muun elämän yhteensovittamiseen on keskeinen laatutekijä työelämässä.

Työntekijät, joilla on hyvä työ ja perhe-elämän tasapaino, ovat tyytyväisiä ja sitoutuneita työhönsä. Työpaikat, jotka näkyvästi profiloituvat perhemyönteisiksi, voivat joillain aloilla jo nyt kuoria työmarkkinoilta kermat päältä eli valita parhaat työntekijät.

Joissakin organisaatiossa kiinnitetään tietoisesti huomiota työn ja muun elämän sujuvaan yhteensovittamiseen. Toisissa organisaatioissa koko asiaa ei ole edes pohdittu. Riippumatta kumpaan kategoriaan työpaikka kuuluu, esimies on tärkeässä asemassa perhemyönteisen asenteen välittämisessä.

Case 1: Yksilölliset joustot 

Työntekijä haluaisi enemmän vapaa-aikaa tietyn ajanjakson ajan. Työparin kanssa on sovittu käytännön järjestelyistä, ja muutenkin suhtautuminen työpaikalla on alustavasti myönteistä. Lopulta johto kuitenkin hylkää anomuksen, sillä järjestelyn arvellaan aiheuttavan kateutta muissa työntekijöissä.

Oikeudenmukaisuus on esimiehille vaikea laji. Silti ikuinen tasapäistäminen kateuden pelossa ei ole monimuotoisuutta ja elämäntilanteita tukevaa johtamista. ”Kun kukaan ei saa mitään, niin eivät voi valittaa”. Kyllä varmasti voivat. Työn luonne sanelee toki reunaehdot joustoille, mutta usein kaikkien kannalta toimivia vaihtoehtoja on löydettävissä, jos niiden etsimiseen on aidosti halua.

Case 2: Omalla esimerkillä johtaminen

Esimies tekee usein pitkää päivää. Työntekijöille lähtee iltaisin ja viikonloppuisin sähköposteja. Kenellekään ei jää epäselväksi, että varsinaisen työajan ulkopuolella tehdään kovasti töitä. Alaiset pohtivat, odotetaanko heiltäkin samanlaista venymistä.

Esimies on merkittävä esimerkki työyhteisön jäsenille. Pomo, joka ei ikinä malta pitää lomaa, vaikuttaa työyhteisössä negatiivisesti useankin mekanismin kautta. Huonon esimerkin lisäksi pomon mahdollisuudet palautumiseen ja siten hyvään työvireeseen ovat heikommat. Toisaalta myös ohjien antaminen välillä muille on hyödyllistä eri osapuolille.

Jos esimies ei kuitenkaan voi tai halua välttää työtä vapaa-ajalla, hänen kannattaa ainakin ilmaista, ettei odota muilta samanlaista toimintaa.

Yksi hyvä tapa lisätä inhimillisyyttä ja avoimuutta on vaikkapa omasta perhetilanteesta kertominen. Jos pomo uskaltaa kertoa, että hänen täytyy hakea lapsi päiväkodista joka päivä kello neljä ja se vaikuttaa työn järjestelyihin, muutkin työpaikalla kokevat tällaisen puheen ja näkökulman sallitummaksi.

Case 3: Lasten saaminen

”Me saamme lapsen, ajattelin pitää isyyslomaa”, tuleva isä kertoo esimiehelleen. Esimies: ”Nyt ei ole kovin hyvä aika lomailla, ajat ovat meilläkin tiukat ja sinulla on pian määräaikainen työsuhde katkolla.” 

Esimies yrittää buukata miespuolisen työntekijänsä työmatkalle toiselle puolelle Suomea huolimatta esikoisen syntymän lasketusta ajasta. 

Naisten raskauksiin saatetaan suhtautua päivitellen. ”Joko sinä taas jäät pois töistä? Oliko se vahinko, kun näin pian uudestaan?”

On yllättävää, miten usein tämä kohta mokataan. Toisaalta se on ymmärrettävääkin. Lasten saaminen aiheuttaa erityisesti naisille mutta myös miehille poissaoloja ja sen myötä esimiehelle lisätöitä sijais- ja muissa järjestelyissä. 

Kannattaa silti muistaa, että lasten saaminen on lähes kaikille − ellei kaikille − tärkeimpiä asioita elämässä. Esimiehen murheet työjärjestelyistä ovat eri luokan kysymyksiä. Suhtautumisessa alaisen perheenlisäykseen pomolla on loistavat mahdollisuudet muuttua joko täydelliseksi aasiksi tai nostaa pisteitään.

Anna Vanhala (Twitter: @VanhalaA)

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen kehittämiskonsultti, joka kirjoittaa Pomohautomo-opasta yhdessä kollegansa Tommy Larvin kanssa. 

• Seuraa kirjan edistymistä Twitterissä @pomohautomo ja osallistu keskusteluun tunnisteella #pomohautomo.
• Tutustu myös tulevaan Pomohautomo-koulutukseen 9.3. alkaen. 
• Lisätietoa Työterveyslaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön Työ- ja perhe-elämä ohjelmasta: www.tyojaperhe.fi.

JoulunAika

On taas se aika vuodesta, kun kadunvarsille ilmestyy kirkkaita valoja ja lehtien sivuilta ja näyteikkunoista kurkistelee pieniä punalakkisia hahmoja ja valkoisia siivekkäitä kaunottaria. Pian lapset tuijottavat kalentereita, laskevat päiviä, odottavat ajan kulua. Montako päivää jouluun?

Joulu on kiehtovasti kiinni ajassa monin tavoin. Joulu muistuttaa ajan syklisyydestä. Se tulee aina uudelleen, samaan aikaan.  Mutta kuitenkin aika on eri. Kun katson ajassa taaksepäin, näen lapsuuden joulut, pelottavan joulupukin, edesmenneen mummon. Jotakin kaihoisaa. Joulukuuset olivat harvempia, ja jouluvaloja oli vähemmän. Paljon on muuttunut. Myös lasten joulukalenterit kertovat ajan lineaarisuudesta: mennään joulua kohti, päivä kerrallaan.

Aika on pysyvyyttä ja muutoksia. Joulu tulee, on ja palaa jälleen seuraavana vuonna. Siinä on paljon vahvoja pysyviä juonteita, toistuvuutta ja syklisyyttä. Jokainen joulu tuo kuitenkin aina jotakin uutta, uuden kerroksen vuoden aikana kertynyttä.

Hyvää joulunaikaa!

Minna Toivanen

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana AikaJärjestys asiantuntijatyössä -tutkimushankkeessa. Hankkeen tuloksena syntyy apuvälineitä asiantuntijatyön ajallisen järjestyksen hahmottamiseen ja jäsentämiseen.

Kehittämisen kohteista vahvuuksien korostamiseen

Joskus kummastuttaa tämä käsite ”kehittämisen kohde”. Sitä on tapana käyttää lieventävänä kiertoilmauksena tarkoittamaan henkilön huonoa puolta tai heikkoutta. On vahvuudet, ja sitten on ne kehittämisen kohteet. Jostain syystä kuvitellaan, että tämä on positiivisempi tapa ilmaista asia. Mielestäni tähän käsitteeseen kuitenkin sisältyy piiloviesti siitä, että vain täydellinen on riittävää ja ihmisen pitää loputtomasti kehittää itseään pois huonoista puolistaan.

Miksi ei voisi vain hyväksyä sitä, että kaikissa meissä on huonoja puolia ja heikkouksia ja rehellisesti myös kutsuisi niitä sellaisiksi? Eikö se olisi paljon armeliaampi viesti? Näin voisi huomion suunnata vahvuuksiin, joita meillä kaikilla myös on. Sillä energialla, joka käytetään heikkouksien kehittämiseen, voisi luultavasti paljon tehokkaammin vahvistaa niitä hyviä puolia.

Tämä ei suinkaan merkitse, etteikö huonoista puolistaan pitäisi olla tietoinen. Kun huonot puolensa tiedostaa ja ne myöntää avoimesti, niiden haittoja voi minimoida.

Esimerkiksi henkilö saattaa olla sosiaalisesti kömpelö: töksäyttelee näkemyksensä suoraan vastapuolen tunteita miettimättä. Kun tämän puolen itsessään myöntää, voi hakeutua sosiaalisesti taitavampien henkilöiden seuraan ja siten vähentää haittavaikutuksia. Asiakastapaamiselle otetaan mukaan seurustelu-upseeri, ja tärkeät meilit luetetaan tahdikkaammalla työkaverilla. Töksäyttelijä saattaa olla hyvä vaikkapa hahmottamaan syy-seuraussuhteita tai näkemään olennaisuuksia. Kun töksäyttelijän ei tarvitse jatkuvasti ”kehittää” omia sosiaalisia taitojaan, vapautuu hänen energiansa vahvuuksien hyödyntämiseen ja voimistamiseen.

Samoin työn tuunaaminen omien vahvuuksien ja heikkouksien mukaiseksi lienee helpompaa kuin omien persoonallisuuspiirteiden muuttaminen. Kannattaako ujon ihmisen rääkätä itseään esiintymisillä, kun joku enemmän valon kohteena viihtyvä työkaveri hoitaa homman paljon paremmin? Sen sijaan ujo ihminen voi olla tavattoman taitava esimerkiksi asiakkaan tarpeiden kartoittamisessa, koska malttaa kuunnella. Oman persoonan näköisessä työssä ei tarvitse jännittää, ja omat voimavarat pääsevät parhaaseen käyttöön.

Mitä jos lopetettaisiin jatkuva huonoihin puoliin keskittyminen? Hyväksyttäisiin itsemme sellaisina kuin olemme ja panostettaisiin vahvuuksiemme hyödyntämiseen ja jalostamiseen?

Laura Honkaniemi

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen psykologi, joka tykkää riippumatoista ja klapien pilkkomisesta.