Taksinkuljettajalle asiakas on voimavara

Luin netistä erään taksinkuljettajan koskettavan tarinan, jossa hän kertoi kokeneensa työvuoronsa viimeisen ajon elämänsä tärkeimmäksi teoksi. Hän kuljetti iäkkään, hänelle entuudestaan tuntemattoman, perheettömän naisen, kohti saattohoitokotia. Matkalla he kiertelivät ympäri kaupunkia katsellen naiselle tuttuja paikkoja vielä viimeistä kertaa. Nainen muisteli samalla elämäänsä, mihin taksinkuljettaja soi mahdollisuuden. 

Kuljettaja kiitti itseään, että oli noussut autosta ja koputtanut naisen ovelle, sillä naista oli täytynyt odottaa jo tovin aikaa. Tästä hetkestä lähtien taksinkuljettaja ymmärsi, että hänen työllään on merkitystä. Kuka muu olisi ajeluttanut naista kaksi tuntia kaupungilla paikoissa, joissa hän oli asunut, työskennellyt ja harrastanut? Olisiko kukaan muu koputellut oven takana?

Taksinkuljettajan tarina antaa aihetta miettiä, mikä yhteiskunnallinen merkitys taksinkuljettajalla ja muilla ammateilla on. Taksin tulee olla aina saatavilla. Se on taksilain asettama velvollisuus. Taksilupaa ei saa kuka tahansa ja taksiliikennettä harjoittaessa on noudatettava useita laatuvaatimuksia. Niistä nousee esiin tärkeä yhteinen tekijä: hyvä asiakaspalvelu. Taksinkuljettajan työ on enemmän asiakaspalvelua kuin kuljettamista.

Taksinkuljettajille asiakkaat ovatkin heidän työnsä tärkein voimavara. Vedin viime syksynä kahta taksiyrittäjien ja -kuljettajien yhteiskehittämisryhmää, joissa pohdittiin onnistunutta työvuoroa. Päivän taksa ja kaluston kunnossa pysyminen olivat tärkeitä, mutta ennen kaikkea asiakkaan hymy kasvoilla sekä kiitos hyvästä palvelusta saivat kuljettajat tulemaan seuraavaankin vuoroon töihin. Toisaalta jo ensimmäisen asiakkaan ”henkinen oksennus olkapäälle” saattoi pilata koko alkaneen työvuoron. Asiakaspalvelutyö vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja ja kärsivällisyyttä.

 Asiakas ei useinkaan ole täysin toimintakykyinen, vaan vaatii kuljettajalta ammattitaitoista avustusta. Taksinkuljettajat kokevatkin usein arvoristiriitoja: ”mihin minun vastuuni asiakkaasta loppuu?” Tähän taksinkuljettajat toivovat myös taksin tilaajilta selkeyttä. Tarinan taksinkuljettaja otti naisen tilanteen huomioon ja sai siitä myös itse kiitosta sekä merkitystä omalle työlleen. Vastuu voi olla toisinaan taakka, mutta sen kantaminen myös palkitsee. Joko sinä olet löytänyt työsi merkityksen?

Susanna Kemppainen
Kirjoittaja on Nuori kuski osaa! –hankkeen asiantuntija, jonka taksi on vienyt aina turvallisesti perille.

Askeleet päihdeohjelman kehittämiseen jatkuvat - kommentoi ja vaikuta!

Jotta työpaikan päihdeasiat saadaan hyvälle mallille, tarvitaan sekä ohjeistusta että keskustelua yhteisistä säännöistä ja toimintatavoista.

Olemme kirjoittamassa Päihdeohjelman kehittäjän opasta, jossa käydään vaihe vaiheelta läpi, miten asiassa kannattaa työpaikalla edetä.

Tavoitteena on, että oppaasta tulee käytännönläheinen ja toimiva työkalu. Siksi toivomme, että työpaikkojen toimijat kommentoivat oppaan sisältöjä.

Sinun ajatuksesi ja kokemuksesi on tärkeä: Millaisia haasteita tai ongelmatilanteita olet kohdannut? Oletko törmännyt hyvään toimintatapaan? Kommentoi ja vaikuta!

Tuleva opas julkaistaan kommenteille kolmessa osassa. Nyt julkaistava toinen osa käsittelee alkoholiasioista keskustelua työpaikalla, nykytilanteen kartoitusta ja kehittämiskohteista sopimista.

Päihdeohjelman kehittäjän opas - Osa 2 >>

Päihdeohjelman kehittäjän opas - Osa 2 Käytäntöjen arviointi from Työterveyslaitos

Kommentoi alle tai lähetä kommenttisi osoitteeseen anne.kujasalo(at)ttl.fi.


Anne Kujasalo
asiantuntija
Työterveyslaitos

Viisas ennakointi tuottaa hyvän päihdeohjelman - kommentoi ja vaikuta!

Jotta työpaikan päihdeasiat saadaan hyvälle mallille, tarvitaan sekä ohjeistusta että keskustelua yhteisistä säännöistä ja toimintatavoista.

Kuvassa oppaan kirjoittajat Katrimaija Luurila (vas.),
Anne Kujasalo (keskellä) ja Leena Hirvonen

Olemme kirjoittamassa Päihdeohjelman kehittäjän opasta, jossa käydään vaihe vaiheelta läpi, miten asiassa kannattaa työpaikalla edetä.

Tavoitteena on, että oppaasta tulee käytännönläheinen ja toimiva työkalu. Siksi toivomme, että työpaikkojen toimijat kommentoivat oppaan sisältöjä.

Sinun ajatuksesi ja kokemuksesi on tärkeä: Millaisia haasteita tai ongelmatilanteita olet kohdannut? Oletko törmännyt hyvään toimintatapaan? Kommentoi ja vaikuta!

Tuleva opas julkaistaan kommenteille kolmessa osassa. Ensimmäinen osa käsittelee päihdeasioiden esille nostamista työpaikoilla.

Paihdeohjelman kehittäjän opas - Osa 1 >>

Päihdeohjelman kehittäjän opas - Osa 1 Valmistautuminen from Työterveyslaitos

Kommentoi alle tai lähetä kommenttisi osoitteeseen anne.kujasalo(at)ttl.fi.

Anne Kujasalo
asiantuntija
Työterveyslaitos

ps. Oppaan seuraavaa osa julkaistaan kommenteille 8.10.

Rauhoitutaan muutoksen äärelle

Mitä muutoksia työpaikallasi on meneillään? Montako kehittämishanketta? Entä mitä odotat niiltä?

Niin - mistä se johtuu, että innostukseen sijaan mieleen hiipii pikemminkin ahdistus, kun työpaikalla kerrotaan pian alkavista uudistuksista?

Kysyimme muutoksen hallintaan ja työn kehittämiseen liittyvän koulutuksemme osallistujilta, mitä he odottavat koulutukselta. Yksi osallistujista vastasi: ”Meillä on nyt niin suuri muutos meneillään, ja kauhea hässäkkä koko ajan, että olen tullut tänne rauhoittumaan muutoksen äärelle”.

Siinäpä hyvä ohje – jotta muutos ei veisi minua, vaan minä muutosta, tarvitsen rauhoittumista muutoksen äärelle! Mutta millainen pysähdys auttaa? Ja milloin pitäisi pysähtyä – sillä eihän jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä työ ei ole enää mikään poikkeustila, vaan arkipäivää joka pitäisi hallita.

Pitäisi hallita – siinä ehkä onkin se kompastuskivi? Kun tuntuu, ettei muutos ole kenenkään eikä ainakaan itsellä hallinnassa. Kun muutos ei olekaan yksi ja suunniteltu, vaan rypäs moneen suuntaan nykiviä kehityshankkeita. Yhdet kokoontuvat kehittämään työnjakoa, toiset pohtivat asiakaskunnan muutosta ja uusia palvelutarpeita, kolmannet pohjustavat tietojärjestelmän uudistamista. Eri suunnista tulevat ja eritasoiset muutokset saavat kaikenlisäksi perustyön sakkaamaan: ne aiheuttavat tiedonkulun katkoksia, päällekkäistä työtä, unohtuneita tehtäviä ja ylenmääräistä sähläystä. Kiireessä työtoveri muuttuu kuhnuriksi ja esimies piiskuriksi, mukava ilmapiiri ahdistavaksi syyttelyksi.

Muutoksen pysäyttäminen ei kuitenkaan auta – vanhat keinot eivät ole parempi kuin pussillinen uusia, jos toimintaympäristö on muuttunut ja asiakkaat tarvitsevat uudenlaisia palveluja.

Yksi keino muutoksen haltuun ottamiseksi on miettiä yhdessä, miten tähän tultiin. Mitä työyhteisömme teki kymmenen vuotta sitten, mitä teimme muutama vuosi sitten, mitä nyt teemme – ja mitä tämä tulossa oleva uudistus tarkoittaa käytännössä, mitä teemme ensi vuonna? Keitä olivat ja ovat asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme, muuttuuko tämä? Entä mitkä olivat keskeisiä toimintatapoja ja työvälineitä ennen, mitä nyt käytämme – ja miten niitä pitää kehittää, että uusi työ onnistuu?

Kun yhdessä tarkastellaan mennyttä ja tulevaa, rakennetaan samalla yhteistä näkemystä siitä, mikä uudistuvassa työssä on tärkeää, miten se kannattaa tehdä ja millainen kokonaisuus minun omasta työstäni muodostuu.

Rauhoitutaan siis yhdessä muutoksen äärelle, ja tarkastellaan missä mennään. Rakennetaan yhdessä näkymä muutoksen kokonaisuudesta ja matkan vaiheesta, ja asetetaan asiat järjestykseen: mikä on suuri muutos ja mikä sitä eteenpäin vievä pienempi kehityksen askel, ja miten nämä muut askeleet ovat suhteessa muutokseen ja toisiinsa. Kun kehityksen suuntaa ja vaihtoehtoja pohditaan yhdessä, voi oman ja työyhteisön työn kehittäminen sittenkin olla myös innostava mahdollisuus uuteen!

• Lue kirjoittajan toinen aihetta käsittelevä teksti Kaikuluotain-blogista
• Tilaa Yhteinen muutos - työhyvinvointia työtä kehittämällä -kirja Työterveyslaitoksen verkkokaupasta
• Tutustu Ongelmista oivalluksiin –koulutukseen

Arja Ala-Laurinaho
Kirjoittaja on Työn kehittäminen- tiimin tiimipäällikkö, ja osallistunut kirjan Yhteinen Muutos – työhyvinvointia työtä kehittämällä sekä koulutuksen Ongelmista oivalluksiin  - työkaluja muuttuvan työn hallintaan ja kehittämiseen

Kahvi on Italiassa makuasia

Kahvi on aistillinen elämys Italiassa. Kupillisen pyöräytys näyttää ketterältä, mutta monimutkaiselta. Vastajauhetut pavut sullotaan lapion näköiseen osaan, taputellaan tasaiseksi ja väännetään koneeseen. Paineen läpi valuu hieno aromikas neste, joka joko kuorrutetaan höyrytetyllä maidolla tai sitten ei. Kahvivariaatioiden määrä jaksaa ihmetyttää suodatinkahviin tottunutta turistia. Cappucino, macchiato, macchiatone, cafe normale, cafe lungo – minkä tähän tilanteeseen ottaisinkaan?

Kahviloita on joka kadun kulmassa. Kahvin tilaamiseen kuuluu ehdottomasti kohteliaiden tervehdysten vaihto: Bon giorno! Cafe macchiato, per favore. Grazie. Prego. Arrivederci!

Työpäivän lomassa kahvi nautitaan joka päivä eri kahvilassa. Siellä sinut tunnistetaan ja selvästi ilahdutaan, kun saavut sinne vasta toista kertaa. Kolmannella kerralla tarjoilija jo muistaa mikä olikaan sinun kahvityyppisi ja lukee sen huuliltasi.

Itse kahvin juonti on nopea nautintohetki – seisot tiskillä ja siemaiset sen kahdella, korkeintaan kolmella siemauksella. Aromikas neste herättää makuhermosi, koostumus pyörii kielelläsi ja jälkimaku seuraa vielä kadulle asti. Seurustelu tapahtuu kävellessä kahvilaan tai kahvilasta, ei kahvilla kuten Suomessa.

Italiassa kahvi ja siihen liittyvä ympäristö kohottavat ihmisen arjen yläpuolelle. Italialainen kollegani kertoi, että kun asiat menivät hänen perheessään kovin mutkikkaiksi arjessa, hänen isoäidillään oli tapana sanoa: Nyt on aika lähteä Venetsiaan - juomaan kahvit.

Suomalaiseen työelämään kuuluu suodatinkahvi, jota käydään tankkaamassa seisovasta pannusta. Ajoittain sen ympärille kokoonnutaan huilimaan ja ihmettelemään työkuvioita. Makuelämys muistuttaa palanutta kengänpohjaa, jota on liotettu kiehuvassa vedessä.

Paluu suomalaiseen seisoneeseen suodatinkahviin tuntuu lähes rangaistukselta. Taidan alkaa seistä suodattimen vieressä kahvin tippuessa ja siepata kahvini edes tuoreena. Kahvin sijasta seisotan itseäni. Nautintoon kuuluu maku, ympäristö, vuorovaikutus ja liike. Italiassa nämä on pystytty yhdistämään kahvituokiossa.


Eveliina Saari,
joka vietti kolme viikkoa tutkijan elämää Bolognassa, Veronassa ja Napolissa.