tiistai 27. elokuuta 2013

Viisas ennakointi tuottaa hyvän päihdeohjelman - kommentoi ja vaikuta!

Jotta työpaikan päihdeasiat saadaan hyvälle mallille, tarvitaan sekä ohjeistusta että keskustelua yhteisistä säännöistä ja toimintatavoista.

Kuvassa oppaan kirjoittajat Katrimaija Luurila (vas.),
Anne Kujasalo (keskellä) ja Leena Hirvonen
Olemme kirjoittamassa Päihdeohjelman kehittäjän opasta, jossa käydään vaihe vaiheelta läpi, miten asiassa kannattaa työpaikalla edetä.

Tavoitteena on, että oppaasta tulee käytännönläheinen ja toimiva työkalu. Siksi toivomme, että työpaikkojen toimijat kommentoivat oppaan sisältöjä.

Sinun ajatuksesi ja kokemuksesi on tärkeä: Millaisia haasteita tai ongelmatilanteita olet kohdannut? Oletko törmännyt hyvään toimintatapaan? Kommentoi ja vaikuta!

Tuleva opas julkaistaan kommenteille kolmessa osassa. Ensimmäinen osa käsittelee päihdeasioiden esille nostamista työpaikoilla.

Paihdeohjelman kehittäjän opas - Osa 1 >>




Kommentoi alle tai lähetä kommenttisi osoitteeseen anne.kujasalo(at)ttl.fi.

Anne Kujasalo
asiantuntija
Työterveyslaitos

ps. Oppaan seuraavaa osa julkaistaan kommenteille 8.10.


maanantai 27. toukokuuta 2013

Rauhoitutaan muutoksen äärelle


Mitä muutoksia työpaikallasi on meneillään? Montako kehittämishanketta? Entä mitä odotat niiltä?

Niin - mistä se johtuu, että innostukseen sijaan mieleen hiipii pikemminkin ahdistus, kun työpaikalla kerrotaan pian alkavista uudistuksista?

Kysyimme muutoksen hallintaan ja työn kehittämiseen liittyvän koulutuksemme osallistujilta, mitä he odottavat koulutukselta. Yksi osallistujista vastasi: ”Meillä on nyt niin suuri muutos meneillään, ja kauhea hässäkkä koko ajan, että olen tullut tänne rauhoittumaan muutoksen äärelle”.

Siinäpä hyvä ohje – jotta muutos ei veisi minua, vaan minä muutosta, tarvitsen rauhoittumista muutoksen äärelle! Mutta millainen pysähdys auttaa? Ja milloin pitäisi pysähtyä – sillä eihän jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä työ ei ole enää mikään poikkeustila, vaan arkipäivää joka pitäisi hallita.

Pitäisi hallita – siinä ehkä onkin se kompastuskivi? Kun tuntuu, ettei muutos ole kenenkään eikä ainakaan itsellä hallinnassa. Kun muutos ei olekaan yksi ja suunniteltu, vaan rypäs moneen suuntaan nykiviä kehityshankkeita. Yhdet kokoontuvat kehittämään työnjakoa, toiset pohtivat asiakaskunnan muutosta ja uusia palvelutarpeita, kolmannet pohjustavat tietojärjestelmän uudistamista. Eri suunnista tulevat ja eritasoiset muutokset saavat kaikenlisäksi perustyön sakkaamaan: ne aiheuttavat tiedonkulun katkoksia, päällekkäistä työtä, unohtuneita tehtäviä ja ylenmääräistä sähläystä. Kiireessä työtoveri muuttuu kuhnuriksi ja esimies piiskuriksi, mukava ilmapiiri ahdistavaksi syyttelyksi.

Muutoksen pysäyttäminen ei kuitenkaan auta – vanhat keinot eivät ole parempi kuin pussillinen uusia, jos toimintaympäristö on muuttunut ja asiakkaat tarvitsevat uudenlaisia palveluja.

Yksi keino muutoksen haltuun ottamiseksi on miettiä yhdessä, miten tähän tultiin. Mitä työyhteisömme teki kymmenen vuotta sitten, mitä teimme muutama vuosi sitten, mitä nyt teemme – ja mitä tämä tulossa oleva uudistus tarkoittaa käytännössä, mitä teemme ensi vuonna? Keitä olivat ja ovat asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme, muuttuuko tämä? Entä mitkä olivat keskeisiä toimintatapoja ja työvälineitä ennen, mitä nyt käytämme – ja miten niitä pitää kehittää, että uusi työ onnistuu?

Kun yhdessä tarkastellaan mennyttä ja tulevaa, rakennetaan samalla yhteistä näkemystä siitä, mikä uudistuvassa työssä on tärkeää, miten se kannattaa tehdä ja millainen kokonaisuus minun omasta työstäni muodostuu.

Rauhoitutaan siis yhdessä muutoksen äärelle, ja tarkastellaan missä mennään. Rakennetaan yhdessä näkymä muutoksen kokonaisuudesta ja matkan vaiheesta, ja asetetaan asiat järjestykseen: mikä on suuri muutos ja mikä sitä eteenpäin vievä pienempi kehityksen askel, ja miten nämä muut askeleet ovat suhteessa muutokseen ja toisiinsa. Kun kehityksen suuntaa ja vaihtoehtoja pohditaan yhdessä, voi oman ja työyhteisön työn kehittäminen sittenkin olla myös innostava mahdollisuus uuteen!





Arja Ala-Laurinaho
Kirjoittaja on Työn kehittäminen- tiimin tiimipäällikkö, ja osallistunut kirjan Yhteinen Muutos – työhyvinvointia työtä kehittämällä sekä koulutuksen Ongelmista oivalluksiin  - työkaluja muuttuvan työn hallintaan ja kehittämiseen

torstai 21. helmikuuta 2013

Kahvi on Italiassa makuasia

Kahvi on aistillinen elämys Italiassa. Kupillisen pyöräytys näyttää ketterältä, mutta monimutkaiselta. Vastajauhetut pavut sullotaan lapion näköiseen osaan, taputellaan tasaiseksi ja väännetään koneeseen. Paineen läpi valuu hieno aromikas neste, joka joko kuorrutetaan höyrytetyllä maidolla tai sitten ei. Kahvivariaatioiden määrä jaksaa ihmetyttää suodatinkahviin tottunutta turistia. Cappucino, macchiato, macchiatone, cafe normale, cafe lungo – minkä tähän tilanteeseen ottaisinkaan?

Kahviloita on joka kadun kulmassa. Kahvin tilaamiseen kuuluu ehdottomasti kohteliaiden tervehdysten vaihto: Bon giorno! Cafe macchiato, per favore. Grazie. Prego. Arrivederci!

Työpäivän lomassa kahvi nautitaan joka päivä eri kahvilassa. Siellä sinut tunnistetaan ja selvästi ilahdutaan, kun saavut sinne vasta toista kertaa. Kolmannella kerralla tarjoilija jo muistaa mikä olikaan sinun kahvityyppisi ja lukee sen huuliltasi.

Itse kahvin juonti on nopea nautintohetki – seisot tiskillä ja siemaiset sen kahdella, korkeintaan kolmella siemauksella. Aromikas neste herättää makuhermosi, koostumus pyörii kielelläsi ja jälkimaku seuraa vielä kadulle asti. Seurustelu tapahtuu kävellessä kahvilaan tai kahvilasta, ei kahvilla kuten Suomessa.

Italiassa kahvi ja siihen liittyvä ympäristö kohottavat ihmisen arjen yläpuolelle. Italialainen kollegani kertoi, että kun asiat menivät hänen perheessään kovin mutkikkaiksi arjessa, hänen isoäidillään oli tapana sanoa: Nyt on aika lähteä Venetsiaan - juomaan kahvit.

Suomalaiseen työelämään kuuluu suodatinkahvi, jota käydään tankkaamassa seisovasta pannusta. Ajoittain sen ympärille kokoonnutaan huilimaan ja ihmettelemään työkuvioita. Makuelämys muistuttaa palanutta kengänpohjaa, jota on liotettu kiehuvassa vedessä.

Paluu suomalaiseen seisoneeseen suodatinkahviin tuntuu lähes rangaistukselta. Taidan alkaa seistä suodattimen vieressä kahvin tippuessa ja siepata kahvini edes tuoreena. Kahvin sijasta seisotan itseäni. Nautintoon kuuluu maku, ympäristö, vuorovaikutus ja liike. Italiassa nämä on pystytty yhdistämään kahvituokiossa.


Eveliina Saari,
joka vietti kolme viikkoa tutkijan elämää Bolognassa, Veronassa ja Napolissa.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Uskalluksen työelämä

Työllä rakennetaan hyvinvointia, tuotetaan hyödykkeet ja palvelut, joita me tarvitsemme ja kulutamme. Työ antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja avaa uusia mahdollisuuksia.  Uudet ideat törmäävät usein asenteisiin ja uskalluksen puutteeseen. Lapsuuden uteliaisuus tuppaa katoamaan työelämässä, mutta miksi? Epäonnistumisen pelko, palautteen puute tai tunteiden kätkeminen saavat meidät pelokkaiksi. Aistimme turtuvat, kun työn arkipöly paaduttaa. Varmin tapa epäonnistua on kuitenkin olla sohvaperuna, olla tekemättä mitään.

Uskalluksen työelämän teesien taustalla on tarve rohkeaan työn tekemiseen ja itsensä likoon laittamiseen. Aito uteliaisuus lisää rohkeutta.  Parhaimmillaan se palkitsee onnistumisella. Onnistumiset taas vahvistavat itseluottamusta ja tukevat työn tekemisen mielekkyyttä.

Alla ovat omat "uskalluksen työelämän teesini" tulevalle vuodelle:

  1. Totuus, rehellisyys ja faktat
    ylläpidä intohimoa uteliaisuuteen, etsimiseen
  2. Nöyryys
    terve nöyryys on kriittisyyden lähtökohta
  3. Ihminen on itseisarvo
    järjestelmät palvelevat ihmistä, ei päinvastoin
  4. Rohkeus, uskallus
    etsiydy epämukavuusalueille, uskalla kohdata vaikeatkin asiat
  5. Vapaus, unelmat
    "I have a dream"; not ”I have a plan”
  6. Kansainvälisyys on must!
    kehitä kielitaitoa, viesti yli rajojen

Arjen työelämä on aika nihkeä keskustelukumppani. Se ei vastaa kysymyksiimme, vaan on jatkuvaa arvoitusta pienelle ihmiselle. Meistä jokaiselle tärkeintä ovat oman elämänpolun ylä- ja alamäet, jotka on uskallettava kohdata ja kokea. Uskalluksen työelämän teesit auttavat meitä pääsemään rengistä oman elämämme isännäksi.

Harri Vainio
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen pääjohtaja.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Toisitko pukki hymyä, kuuntelua ja kunnioitusta…

Työterveyspukki piti vastaanottoa Työterveyslaitoksen verkkosivuilla joulukuussa. Sivuilla kysyttiin, mitä ihmiset toivovat joululahjaksi työyhteisölleen.

Jonkun verran toivottiin kovia paketteja. Toivelistalla oli muun muassa kahvikone kera yhteisten kahvihetkien ja muita kahvitoiveita. Taannoinen Työpiste-lehden artikkeli kertoo komeita lukuja suomalaisten kahvinjuonnista, joten ei ihme, että se toiveissakin näkyy. Tavaralahjoina toivottiin myös esimerkiksi kirkasvalolamppuja ja uusia työtuoleja.

Aineettomien lahjojen listalla oli töiden sopivaa riittävyyttä ja tasapuolista jakautumista. Henkiseltä puolelta listalla oli yhä parempaa yhteishenkeä ja kohteliaisuutta kollegoiden kesken.

”Toivon työpaikalleni lisää toisen työn ymmärrystä ja arvostusta. Yhteistyössä on voimaa!”

Valtaosa pukille tulleista kirjeistä oli positiivisia, mutta oikeudenmukaisuus tuntui olevan hävyksissä muutamissa paikoissa. Yksi toivoi yritykseensä ”uuden pätevän johtajan”, toinen ”malttia käytävän vanhoille akoille”. 

”Lisää töitä! Että olisi tekemisen meininki ja siitä syntyvä positiivinen kierre!”
”Töiden tasapuolista jakauttamista ja sen myötä(kin) motivaatiota omaan olemiseen työssä.”

Pukki ei näitä asioita voi suoraltaan ratkaista, mutta toivottavasti esimerkiksi Työterveyslaitoksen verkkosivuilta tai Hankalattyypit työelämässä -kirjasta olisi apua, jos henkilökemioissa on ongelmia.

Mutta palataan positiiviseen. Oliko toiveita, joita jokainen meistä voisi arjessaan toteuttaa? No tottahan toki. Oli toisten kuuntelua ja arvostamista eri muodoissaan, eräänä hyvänä esimerkkinä ”Pyytämättä, aito avunanto työtoverille” sekä kaikkein lyhyimpänä toiveena ”hymy”. Erilaisuuden hyväksyminen työpaikalla mainittiin myös usein ja meistä jokaisestahan sekin lähtee.

"Avointa tiedon jakamista, yhdessä tekemistä, kannustavia työkavereita ja hyvää fiilistä."

Mitä mieltä olette arvon lukijat, hymyilläänkö, kuunnellaanko ja kunnioitetaanko toisiamme piirun verran enemmän ensi vuonna? Lisä ei tee pahaa, kuten sanotaan.

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille Unelmahautomon lukijoille.

Työterveyslaitoksen verkkotoimitus
Kirjoittajat ovat työterveyspukin pikkuapureita.