Valitsimme henkilökeskeisen tutkimustavan perinteisen muuttujakeskeisen tutkimustavan sijaan. Muuttujakeskeisessä tutkimustavassa katsotaan tilannetta ennen ja jälkeen kehittämisprosessin ja tarkastellaan koko työyhteisöä yhtenäisenä kokonaisuutena. Henkilökeskeinen lähestymistapa taas mahdollistaa sen, että koko työyhteisön tutkimisen sijaan huomio kiinnitetään yksittäisiin työntekijöihin. Henkilökeskeisessä tutkimustavassa on tavoitteena tunnistaa erilaisia alaryhmiä, joihin kuuluvilla kehitys on keskenään samankaltaista, mutta eroaa muiden alaryhmien kehityksestä.
Yleisesti ottaen kehittämisprosessin voisi olettaa hyödyntävän niitä, joilla työn voimavarojen ja työn imun lähtötaso on matalaa eli niitä, joilla on eniten saavutettavaa. Aikaisemman tutkimuksen perusteella kuitenkin tiesimme, että työn voimavaroilla ja työn imulla on taipumus kasautua ja edistää toinen toisiaan. Ne, joilla jo entuudestaan on paljon erilaisia voimavaroja, saavuttavat niitä helpommin lisää. Näin ollen aikaisempaan tutkimukseen perustuva oletuksemme olikin päinvastainen: lähtökohtaisesti työn imuiset olisivat energisiä ja innostuneita lisäämään työn voimavaroja ja siten kehittämään työn imuaan edelleen.
Tutkimuksessa mallinsimme työn imun lähtötason ja kehittymisen suhteen erilaisia alaryhmiä ja tarkastelimme, kuinka työn voimavarat näissä ryhmissä kehittyivät. Oletuksemme osoittautuivat oikeiksi: lähtökohtaisesti työn imuiset työntekijät pystyivät haastavasta organisaatiomuutoksesta huolimatta edistämään oikeudenmukaisuutta, luottamusta ja uudistushakuisuutta ja säilyttämään korkean työn imun tasonsa. Lähtökohtaisesti harvoin työn imua kokevilla työntekijöillä taas työn kehittävyys ja työn itsenäisyys sekä työn imu jopa laskivat suuren kuormituksen keskellä kehittämisprosessista huolimatta.
On hyvä huomata, että perinteinen muuttujakeskeinen tutkimusote olisi tässä tapauksessa johtanut harhaanjohtavaan tulokseen, jonka mukaan työn voimavarat ja työn imu olisivat laskeneet koko työyhteisöllä. Henkilösuuntautunut tutkimusote mahdollisti siten yksittäisten työntekijöiden tarpeiden ja kykyjen tarkemman huomioimisen, jonka myötä kehittämistoimia voidaan jatkossa suunnata täsmällisemmin.
Piia Seppälä
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka inspiroituu innovatiivisista mallinnustavoista ja haluaa selvittää, kuinka työntekijät tulisivat ja pysyisivät työn imuisina.
Kirjoitus pohjautuu arvioitavana olevaan käsikirjoitukseen: Seppälä, P., Hakanen, J., Demerouti, , E., & Tolvanen, A. A Job Resources-based Intervention to Boost Work Engagement during Organizational Restructuring – for Whom Does It Work?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti