Mikä on oikea ammatti juuri sinulle?

Tähän aikaan vuodesta moni nuori miettii tulevia koulutushakuja ja itselleen sopivaa tulevaisuuden ammattia. Millaiselle polulle nuorta ohjaisin, minä työelämään perehtynyt tutkija? Mitä ammattia suosittelisin? Millä ammateilla on tulevaisuutta ja kohtuullisen hyvät työolosuhteet? Millaisin kriteerein ammatteja tulisi arvioida?

Eri tahot ovat laatineet listoja nousevista ja laskevista ammateista ja aloista. Nousevien alojen kärjessä on viime vuosina ollut mm. informaatio- ja kommunikaatio- sekä bioteknologia. Toiset taas ovat puhuneet eettisten ammattien puolesta. Lääkäreille ja hoitajille on varmasti aina töitä, niin oman maan rajojen sisäpuolella kuin kansainvälisestikin. Myös hammaslääkäreistä, puheterapeuteista ja digiosaajista tuntuu ainakin nyt olevan pulaa.

Entä ne työolosuhteet? Kerronko nuorelle eri ammattien ja alojen varjopuolista? Hoitoalalla tehdään usein raskasta vuorotyötä ja työpaikalle joutuu menemään aika ajoin myös viikonloppuisin. Palomiehen työ on fyysisesti raskasta, teollisuuden duunariammateissa ja raksoilla on muita useammin fyysisiä haittatekijöitä, kuten pölyä, hankalia työasentoja ja yksipuolisia liikkeitä. Sosiaalialalla voi joutua kohtaamaan karuja elämänpolkuja, päiväkodeissa ja kouluissa haittana on usein kova melu.

Entä tämä asiantuntijatyö? Hartiat jumissa, silmät väsyvät jatkuvasta päätetyöskentelystä, tietotulva kuormittaa eikä kaikkeen vaan oikein ehdi paneutua. Niin, ja lukeeko kukaan näitä meidän tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden tuottamia raportteja, selvityksiä ja tutkimuksia? Onko niillä merkitystä muille kuin meille itsellemme?

Työelämällä on karu puolensa, eikä moni ammatti ole ihan niin kaunis kuin päältä näyttää. Koulutusta vastaavaa työtä ei aina ole tarjolla, toisinaan realiteettien vuoksi omaa polkua voi joutua hieman fiksaamaan. Kuitenkin suomalaiset ovat kaikkiaan melkein alalla kuin alalla varsin tyytyväisiä työhönsä ja työ koetaan tärkeäksi itselle. Siksipä ajattelisin, että omat haaveet, unelmat ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta omalle työelämäpolulle.

Joka alalta ja ammatista löytyy myös niitä työhön vetäviä tekijöitä, mukavia työkavereita, ihanaa yhdessä työskentelyä tai autuasta yksinoloa, elämänrytmiä ja tekemisen meininkiä. Työ kiinnittää ympäröivään yhteiskuntaan, yleensä palkitsee tekijäänsä ja enemmän tai vähemmän palkkaakin siitä saa. Vahvalla asenteella ja avaralla mielellä kohti juuri sinulle oikeaa ammattia!

Minna Toivanen

Kirjoittaja toimii Työterveyslaitoksella tutkimustehtävissä työelämän ja organisaatioiden ajankohtaisten ja uusien ilmiöiden äärellä ja on mukana mm. nuorten työelämäosallisuutta tukevassa Combo-hankkeessa.

Koulujen turvallisuus luodaan yhdessä

Opetusalalla turvallisuus on läpileikkaava asia – sen kuvataan olevan läsnä kaikessa. Keskeinen tavoite onkin turvata kaikille kouluissa työskenteleville ja opiskeleville turvallinen ja hyvinvointia tukeva ympäristö. Kouluissa on turvallisuuskansiot ja käytännöt poikkeamatilanteiden ilmoittamiseen. Monet turvallisuusasiat, kuten poistumisharjoitukset ja niistä oppiminen (lessons learned) on ajoitettu vuosikelloon.

Suomalaisen koulun voimavara ovat korkeasti koulutetut, ammattitaitoiset opettajat ja opettajien vapaus valita omat opetusmenetelmänsä. Nämä asiat rakentavat suomalaisten koulujen kykyä tuottaa loistavia oppimistuloksia ja ovat nostaneet koulujärjestelmämme kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi. Toimitaanko opetusalalla samojen periaatteiden mukaan myös turvallisuudessa?

Minulla on ollut työssäni ilo keskustella rehtoreiden, opettajien ja opetusalan työsuojelutoimijoiden kanssa turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Opettajat sekä koulun muut työntekijät kohtaavat työssään erilaisia tilanteita, joissa heidän turvallisuutensa on uhattuna. 2000-luvun kouluampumiset ja muut kokemukset ulkopuolisesta uhkasta ovat rikkoneet illuusiota turvallisuudesta. Arjen työssä kohdataan erilaisia häiriö- ja väkivaltatilanteita.

Tilanteiden taustalla on moninaisia syitä, esimerkiksi oppilaiden haasteita hallita käyttäytymistään ja perheiden sosiaalisia ongelmia. Opettaja on ”supersankari”, monia lankoja käsissään pitävä verkostotoimija, joka opetustyön rinnalla tekee yhteistyötä huoltajien ja muiden oppilaan hyvinvointia tukevien toimijoiden kanssa. Työntekijät kertovat kiireestä ja henkisen kuormittumisen kokemuksista.

Vaikka kouluissa on yhteisiä turvallisuutta ylläpitäviä käytäntöjä, on myös monissa käytännöissä kehitettävää. Työntekijät hoitavat monet tilanteet omalla ”persoonallaan”, oman (vaihtelevan) turvallisuusosaamisensa varassa. Voiko työntekijän turvallisuus olla kiinni henkilökohtaisista taidoista tai luontaisesta kyvystä toimia ja hallita omaa työtään? Näin ei pitäisi olla.

Työntekijöiden turvallisuus on ennen kaikkea johtamisen ja yhteisen työstämisen kysymys. Keskeistä on turvallisuusriskien ennakointi: yhteisen ymmärryksen luominen siitä mitkä ovat keskeiset turvallisuushaasteet ja sopivimmat hallinnan keinot muuttuvassa työssä. Turvallisuuden hallinta on myös rakennettava osaksi yhteisiä toimintatapoja ja kehittämisen käytäntöjä perehdytyksestä työpaikkakokouksiin. Näin jokainen työntekijä persoonasta rippumatta osaa toimia erilaisissa yllättävissä ja kuormittavissa tilanteissa omaa ja yhteistä turvallisuutta ylläpitävällä tavalla.

Anna-Leena Kurki @AnnaLeenaKurki

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana Työsuojelurahaston rahoittamassa Turvallisuuden edistäminen opetusalalla (EduSafe)-hankkeessa. Hankkeessa tuotetaan tietoa opetusalan turvallisuuden hallinnan nykytilasta ja kehittämistarpeista sekä kehitetään välineitä oppilaitosten turvallisuuden hallintaan ja johtamiseen. Voit seurata hankkeen etenemistä Twitterissä #edusafe.

Työsuojelupäällikön uudenvuodenlupaus: Lopetan karhunpalvelusten tekemisen

Tapaan tutun työsuojelupäällikön ruuhkaisella messuständillä. Puhumme turvallisuudesta ja työhyvinvoinnista, mistäpä muustakaan. Työsuojelupäällikkö toteaa tyytyväisenä, että he ovat menneet turvallisuudessa suurilla harppauksilla eteenpäin. Kysyn tietysti miten ratkaisevat askeleet on otettu? Vastaus kuuluu: ”Me ollaan passivoiduttu, minä ja koko muu työsuojeluporukka.”

Työsuojelupäällikkö tarkentaa, että he ovat nyt työsuojeluorganisaatiossa uskaltautuneet ja onnistuneet tekemään sen, mistä ovat jo pitkään haaveilleet: Lakanneet tekemästä linjajohdon turvallisuustehtäviä. He ovat jättäneet työsuojeluvastuun aidosti esimiehille. Nyt turvallisuutta johtavat ne, joille se kuuluu, ja jotka pystyvät tuomaan turvallisuusnäkökohdat aidosti osaksi arkipäivän tekemistä. Turvallisuudesta on tullut oman työporukan ja esimiehen näköistä.

Työsuojelun asiantuntijoiden rooli on muuttunut enemmän tuen ja sparrauksen suuntaan, kun esimieskunta on ottanut yhtenä rintamana pienempiä askelia ja isompia harppauksia uusissa saappaissaan. Nyt agendalla on kehittää yhdessä toimivampia työkaluja ja käytäntöjä. Myös vuosien mittainen asian kypsyttely on ollut tarpeen – sen aikana valmistauduttiin huolella kapulan vaihtamiseen. Ennakoitiin ja varmistettiin, että esimieskunnalla on riittävät valmiudet ja osaaminen turvallisuusasioissa. Kapulaa kun ei voi luovuttaa eteenpäin ilman vastaanottajaa.

Työsuojelupäällikkö tiivistää, että ratkaisevaa onnistumisessa on ollut työsuojeluporukan passivoituminen oikeissa asioissa. Heidän energiansa on vapautunut tulipalojen sammuttelun ja linjajohdon jatkuvan patistelun sijaan ennakoivaan työsuojelutyöhön, mikä vie työpaikan turvallisuusjohtamista aidosti eteenpäin. Se on paljon se.

Tiedän, että liian monella työpaikalla työsuojeluihmiset huhkivat edelleen niska limassa pitäen turvavartteja, suunnitellen korjaavia toimenpiteitä, perehdyttäen uusia työntekijöitä ja jopa valvoen turvallisuusohjeiden noudattamista.

Kunpa hekin uskaltaisivat lopettaa karhunpalvelusten tekemisen asialle, jota yrittävät edistää. Todellinen palvelus turvallisuudelle on vaiheittaisen kapulanvaihdon suunnittelu ja toteuttaminen, kun hetki on oikea.

Vuokko Puro

Kirjoittaja ihmettelee työelämää turvallisuustutkijan ja -asiantuntijan näkövinkkelistä Työterveyslaitokselta.  

Varmista esimiesten työturvallisuusosaaminen joustavalla verkko-opiskelulla. Esimiesten työturvallisuuden verkkokoulutuksessa esimiehet oivaltavat heille kuuluvat turvallisuusvastuunsa ja saavat tehokkaita työkaluja turvallisuuden ja työhyvinvoinnin johtamiseen arjen esimiestyössä. Opiskelu tapahtuu joustavasti, ajasta ja paikasta riippumattomasti verkko-oppimisympäristössä. Lue lisää: www.ttl.fi/verkkokoulutus.

Uudet teknologiat työterveydessä

Tallennetun tiedon määrä maailmassa kaksinkertaistuu joka toinen vuosi. Suureksi osaksi tämä johtuu älylaitteiden käytön kasvusta. Suomessa lähes 95 %:lla alle 50-vuotiaasta väestöstä on älypuhelin henkilökohtaisessa käytössä. Dataa kerääntyy muun muassa antureista, joiden syötteitä analysoidaan älypuhelinkäyttöjärjestelmän uumenissa.

Prosentti-osuus väestöstä ikäryhmittäin, jolla on henkilökohtaisessa käytössä älypuhelin.

Lisäksi maailmanlaajuinen “wearable tech” eli puettavan teknologian markkina on voimakkaassa kasvussa. Esimerkiksi sykkeen mittaaminen harjoituksen aikaisesta sykevyöratkaisusta on siirtymässä jatkuva-aikaiseen rannemittaukseen. Puettava teknologia yhdessä kaiken ympäristöömme sulautuvan teknologian kanssa tulee jälleen kiihdyttämään datan määrän kasvua.

Henkilökohtaisen, esimerkiksi liikuntatottumuksia tallentavan tiedon hallinta on tärkeä tekijä myös tulevaisuuden työterveyshuollossa. Työterveyshuolto siirtyy osin muualla kuin laboratoriossa kerättyyn ja todennettavaan tietoon, joka voi olla myös asiakkaiden itsensä tuottamaa. Uudet työterveyshuollon toimijat ovatkin ottaneet juuri klinikoiden ulkopuolella tapahtuvan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tärkeäksi osaksi strategiaansa. Samaa ajatusta on nähtävissä myös perinteisimmillä toimijoilla, esimerkiksi erilaisten yritysjärjestelyjen muodossa. Näiden ansiosta markkinoilta löytyy nyt erilaisia pelillistäviä taukoliikuntakamppanjoita ja anturiteknologiaa hyödyntäviä ryhmäanalyyseja.

Työstä palautumisella on iso rooli ihmisten hyvinvoinnin parantamisessa ja työterveyshuoltojen lisäksi muut kaupalliset toimijat ovat tuotteistaneet työn kuormitusta ja siitä palautumista tarkastelevia palvelupaketteja. Toiminta on vahvasti terveysteknologiaan nojaavaa ja sitä kehitetään alati erilaisissa tuotekehitys- ja palvelukonseptihankkeissa ympäri maailmaa. Hankkeissa antureiden avulla kerättyä tietoa pyritään yhdistelemään uusilla tavoilla ja juuri henkilöiden itsensä keräämä data on keskeisessä roolissa. Esimerkkinä eräässä Reaktorin kehityshankkeessa pyritään kiihtyvyysantureiden avulla tuottamaan tietoa muun muassa unen laadun muutoksien vaikutuksista organisaatiotasolla.

Laajemmalla tasolla työkalujen, menetelmien ja organisaation toiminnan kehitysmahdollisuuksia tutkii esimerkiksi Työterveyslaitoksen konsortiohanke “Tietotyön Vallankumous”, jossa muun muassa katsetta tai sykettä seuraamalla pyritään parantamaan sekä yksilön että organisaation toimintakykyä ja tehokkuutta. Valtavat tietomäärät ja kaikkialle leviävät anturit mahdollistavat siis moninaisia täysin uudenlaisia tapoja hyödyntää ihmisestä kertyvää tietoa sekä yksilön että ryhmän työkyvyn parantamiseen, työstä palautumisen tehostamiseen ja ennaltaehkäisevään työterveyshuollon toimintaan.

Seuraava askel kertyvän tiedon hyödyntämisessä onkin yksilödatan yhdistäminen muutosten tunnistamiseen ja tiloihin laajemmalla tasolla, esimerkiksi työyksikössä. Tällainen kehitys on vääjäämätöntä jo sen vuoksi, että älylaitteet lisääntyvät rajusti tulevaisuudessakin sekä taskussa, iholla että ympäristössä. Näistä kertyvä tieto on erilaisten kolmansien osapuolien käytössä jopa käyttäjän sitä sisäistämättä. Henkilökohtaisen tiedon hallinta ja sen määrittely ovatkin tärkeässä roolissa myös Työterveyslaitoksen kaltaisen asiantuntijaorganisaation fokuksessa. Unohtamatta kuitenkaan merkittäviä hyötyjä työhyvinvoinnin, palautumisen ja organisaation tehokkuuden tutkimuksessa ja kehittämisessä, kun tietoa hyödynnetään kaikki osapuolet huomioivalla tavalla.

Lauri Ahonen @lrvlt

Kirjoittaja työskentelee Työterveyslaitoksella Quantified Employee teemaan liittyvissä hankkeissa. Quantified Employee on uusi lähestymistapa, jossa pyritään kvantitatiivisen tiedon avulla tuottavaan työhön - eli pyritään mitattavia suureita käyttäen ylläpitämään ja parantamaan työkykyä. Hankkeet edistävät uusien teknologioiden käyttöä työhyvinvoinnin ja tehokkuuden tarpeisiin. Projektien ohella hän valmistelee väitöskirjaa biosignaalien käytöstä stressitilojen tunnistamiseen Helsingin yliopistolle.

Johtajuus tukee asiantuntijan ajanhallintaa

Asiantuntijatyötä pidetään hyvin itsenäisenä ja autonomisena työnä. Sen johtamisessa korostetaan asiantuntijan hyvää oman työn eli itsen johtamisen kykyä. Itsen johtamisella tarkoitetaan niitä taitoja, joiden avulla ihminen tietoisesti suuntaa toimintaansa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Itsen johtaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi selvitä työstään yksin. Itsen johtaminen tarvitsee tuekseen rakenteita, jotka antavat ihmiselle hyvät mahdollisuudet hallita omaa työtään. Juuri päättyneessä Aikajärjestys asiantuntijatyössä –hankkeessa tarkasteltiin yhtenä osa-alueena sitä, onko esimiehen asiantuntijalle antama työn suunnittelutuki yhteydessä asiantuntijan töiden ajallisiin haasteisiin ja hyvinvointiin.

Ja kyllähän se on: kyselytutkimuksen mukaan esimiehen ja asiantuntijan yhteinen aikasuunnittelu oli yhteydessä hyvään ajan hallintaan, suunniteltuun ja ennakoituun työn tekemiseen sekä vahvaan työn imuun. Tulosten mukaan ajan hallintaa lisäsi se, että asiantuntija sai usein tukea esimieheltä. Kun tuki oli harvinaisempaa, olivat myös ajanhallinnan haasteet huomattavasti yleisempiä.

Hankkeessa tehdyt haastattelut nostivat esille asiantuntijoiden toiveita ja esimerkkejä siitä, millainen johtaminen on tarpeen. Esimies toimi erityisesti töiden priorisoinnin ja rajaamisen apuna. Myös esimiehiltä saadun säännöllisen yhteisen ajan koettiin auttavan työn ennakoivaa, tietoon perustuvaa suunnittelua. Ylipäätään korostettiin sitä, että kuunteleva, osallistava ja vaikutusmahdollisuuksia salliva johtamistapa on merkittävä asiantuntijan työn ja jaksamisen tukipilari.

Itsenäinen asiantuntijatyö edellyttää vahvoja itsen johtamisen taitoja, mutta sen rinnalle tarvitaan laajempaa toiminnan johtamista. Tässä tutkimuksessa asiaa oli mahdollista tarkastella esimiehen antaman tuen avulla, mutta nykyorganisaatioissa johtajuus voidaan järjestää myös toisin. Keskeistä on se, että työpaikoilla suositaan sellaisia toimintatapoja, jotka takaavat asiantuntijalle riittävästi ajallista väljyyttä, sopivasti tietoa helpottamaan työn suunnittelua sekä mahdollisuuden saada tukea ja apua. Toteutettiinpa johtamistyö miten hyvänsä, sille tulee varata aikaa: se ei saa olla muiden tehtävien päälle tuleva lisätehtävä.

Tulokset herättävät ajattelemaan myös mekanismia, jonka avulla yhteys ajanhallinnan ja hyvinvoinnin sekä työlle saadun suunnittelutuen välille syntyy. Onko niin, että riittävän väljät aikataulut synnyttävät tilaa yhteiselle suunnittelulle ja työn imun kokemukselle, vai synnyttääkö yhteinen suunnittelu ja työn imu väljyyttä aikatauluihin? Omalla kohdallani mekanismi tuntuu toimivan kumpaankin suuntaan: työn suunnittelu, jota teen yhdessä kulloisenkin projektiryhmän kanssa ja tarvittaessa myös esimiehen tuella, vaikuttaa työn aikataulujen hallintaan, mutta kiireessä ei aina ymmärrä varata riittävästi aikaa työn yhteiselle suunnittelulle. Kyseessä on ainakin omalla kohdallani muna-kana –ilmiö tai jatkuva kehä, josta on lopulta hyvin vaikea sanoa, kumpaa olikaan ensin: aikaa yhteiselle suunnittelulle vai suunnitelmien tukemaa ajanhallintaa.

Minna Janhonen  @minnajanhonen

Kirjoittaja toimi tutkijana Aikajärjestys asiantuntijatyössä –hankkeessa.


Lisätietoja hankkeesta:
Hankkeen loppuraportti
Fokus kateissa, aika palasina –opas