Tuunaa lähestymistapaasi muutokseen kuten tuunaat vaatekaappiasi

Organisaatiomuutokset ovat arkipäivää: toimintaa uudistetaan, laajennetaan, supistetaan tai organisaatiorakenne laitetaan muuten uusiksi. Työntekijöiltä peräänkuulutetaan muutoskykyisyyttä, valmiutta ja halua muuttaa työtehtäviä, sopeutumista vaihtuviin esimiehiin, työtovereihin ja milloin mihinkin. On tehtävä entistä enemmän ja entistä tuottavammin, mutta entistä vähäisemmillä resursseilla. Tämä kaikki on totta mutta voimattomuutta herättävää.

Yhtenä aamuna silmiini osui lehtijuttu, jossa kerrottiin forssalaisesta yrityksestä, joka oli solminut kaksi merkittävää, miljoonaluokan sopimusta.

Hienointa uutisessa oli se, että yritys oli käyttänyt laivanrakennuksen matalasuhdannetta toimintansa kehittämiseen pelkän sopeuttamisen sijaan. Yritys oli tarkastellut toimintaansa uusin silmin ja lähtenyt haastamaan omaa osaamistaan. Tuloksena oli syntynyt uusi tuote, jota myydään nyt jo Japaniin asti.

Jäin pohtimaan, miksi tällaisia tarinoita kuulee niin harvoin. Eikö niitä ole vai eikö niistä kerrota? Mitä ajattelutavassamme pitäisi muuttaa, jotta organisaatiot ja niiden työntekijät alkaisivat tarkastelemaan omaa toimintaansa vastaavalla tavalla ja vielä iloitsemaan onnistumisestaan vaikeuksien keskellä?

Voisiko oman ajattelutavan ”tuunaaminen” auttaa käsittelemään muutoksia ja näkemään uusia mahdollisuuksia? Mahdollisesti, sillä eräässä toisessa lehtijutussa korostettiin sitä, että ihminen pääsee eteenpäin vaikeissa tilanteissa, jos hän osaa luoda positiivisia mielikuvia.

Aloin leikkiä ajatuksella, että työpaikka tai oma työtehtävä on kuin vaatekaappi, jonka sisältö (työt) pitäisi uudistaa vastaamaan nykytrendiä.  Onko oikea ratkaisu heittää kaikki ”turha” pois ja ostaa uutta tilalle?

Työn tuunaajat, nuo työnsä rajojen ja laadun luovat muokkaajat, sanoisivat, että ei: pitäisi miettiä, mistä saa käyttökelpoista pienellä korjauksella, mitä osia yhdistämällä saisi uusia toimivia kokonaisuuksia, mille löytyisi käyttöä muualta ja mikä oikeasti on turhaa.

Mitä tämä ajattelutavan muutos sitten tarkoittaisi omaan työhöni liittyvän osaamisen ja toiminnan osalta? Vanhasta tietotekniikkaosaamisesta saisi käyttökelpoisempaa jo pienellä päivityksellä; ehkä minun pitäisi kokeilla päähäni kehittäjän lierihattua tai kokeilla jotain ihan uutta väriä, kuten tutustumista jonkin toisen alan tutkijaryhmän tutkimuksiin. En yrittäisi kerralla suurta muutosta, vaan tekisin yhden pienen asian eri tavoin, edes kerran kuussa.

Yksi haaste, jonka päätin ottaa vastaan, oli kirjoittaa tämä blogiteksti, joka oli jotain aivan muuta kuin mitä olin ikinä tehnyt! Se ei ehkä auta seuraavan organisaatiomuutosprosessin läpikäymisessä, mutta tiedän ainakin uskaltavani yrittää jotain uutta. Done. J

Krista Pahkin

Kirjoittaja on Työn vaatimukset ja voimavarat -tiimin tiimipäällikkö, joka on kiinnostunut organisaatiomuutoksista: hyvässä ja pahassa.