Osaamattomuuden myöntäminen sallittu tällä työpaikalla

Uusi valelääkärikohu on saanut minut pohtimaan keskeneräisyyden ja osaamattomuuden kokemusta. Mitä hyvää keskeneräisyyden, epäonnistumisen tai osaamattomuuden myöntämisestä voi seurata?

Niistä seuraa erittäin hyviä asioita: uusia yrityksiä, parempia ratkaisuja, laadukkaampia ja turvallisempia tuotteita ja prosesseja. Parempaa turvallisuutta. Eettisesti korkeatasoisempaa toimintaa.

Kuitenkin osaamisen kyseenalaistaminen - osaamattomuuden myöntäminen - on työpaikoilla tabu.

Asiantuntijaorganisaatioissa usein esitetään osaamista. Muotoillaan ratkaistavia ongelmia sillä perusteella, että ollaan varmoja oikeiden - joskus poliittisesti korrektien - vastausten löytymisestä. Ratkaistaan helppoja osaongelmia, joiden avulla ylläpidetään kuvaa omasta asiantuntijuudesta. Vahingossakaan ei kysytä muilta apua.

Uusien kysymysten ja ongelmien muotoilu tekee kipeää. Merkittävien ongelmien muotoilu on vaikeaa. Yritys kysyä uusia kysymyksiä voi paljastaa, että aika on ajanut oman osaamisen ohi.

Osaamisen esittäminen tuntuu joissakin tapauksissa olevan petollisen helppoa. Se on myös vaarallista. Monet suuronnettomuudet, tapaturmat ja katastrofit ovat seurausta osaamisen valheellisesta esittämisestä. Osaamisen esittäminen on myös henkisesti raskasta. Kuinka monen työuupumuksen taustalla on puutteellinen osaaminen?

Epäonnistumisen juhlapäivä on ehditty jo perustaa Suomeen, asialla olivat Aalto-yliopiston yrittämistä kiinnostuneet opiskelijat. Epäonnistumisen kokemuksesta ja siitä selviytymisestä syntyy tärkeitä oppeja, jotka johtavat innovaatioihin.

Työpaikoilla pitäisi ottaa käyttöön Osaamisen Kyseenlaistamisen Hullut Päivät. Niiden yhteydessä olisi Avun Pyytämisen ja Avun Tarjoamisen toripöydät.

Tehdään osaamattomuuden myöntämisestä yhteinen, positiivinen asia. Myöntäminen avaa polun eteenpäin.

Otetaan osaamisen ravistelu tavaksi!

Ravisteluun löytyy vinkkejä Osaamisen aika -raportista. Käytännön toimiin antaa ohjeita Onnistu osaamisen uudistajana -julkaisu.

Mervi Hasu
Kirjoittaja on on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, jonka mielestä työssä pitää olla enemmän rentoa meininkiä.