Unelmana 25 gramman lapio

Juttelin Taloussanomien toimittajan kanssa taannoin siitä, millaisessa kunnossa tietotyöläisten työvälineet ovat. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että työpaikoilla tehdään töitä kuin 50 kilon lapiolla, jossa varsi on kiinnitetty väärään paikkaan: tietojärjestelmissä ei ole tietoakaan helppokäyttöisyydestä. Monesti tietotekniikka ei sujuvoita työtä vaan takkuaa ja kuormittaa tarpeettomasti.

En/et ole yksin tällaisten tuntemusten kanssa. Joka paikassa missä olen käynyt puhumassa kognitiivisesta ergonomiasta, olen kuullut toinen toistaan hurjempia esimerkkejä tietotyöläisten työvälineistä. (Ai mistä kognitiivisesta ergonomiasta? No siitä miten työn suunnittelussa tulee ottaa huomioon ihmisen fyysisten ominaispiirteiden lisäksi myös se, millainen ihminen on tiedonkäsittelijänä. Ihmislajille ominaiset havaitsemisen, tarkkaavaisuuden ja muistin kyvyt ja rajoitukset pitää huomioida, mikäli halutaan, että työ on sujuvaa ja turvallista).

Taloussanomien toimittajan kirjoitus herätti vilkkaan keskustelun työpaikkojen 50 kilon lapioista. Parisataa keskustelijaa päivitteli työpaikoilla käytössä olevien tietojärjestelmien kehnoa käytettävyyttä. Syyttävällä sormella osoitettiin niin järjestelmien kehittäjiä ja myyjiä kuin työpaikkoja, joissa ei riittävästi pohdita, millaisia työvälineitä oikeasti tarvitaan ja kenen käyttöön. Työn suunnittelemiseen ei käytetä riittävästi aikaa jo ENNEN uuden järjestelmän tilaamista.

Paljon löytyy tietotyöläisen työvälineistä ongelmia, unelmia ei ole tullut keskusteluissa eteen, kauhukertomuksia kuulee sitäkin enemmän.

sxc.hu/Jan Hutschig

Mutta mistä sitten on työpaikankin unelmalapiot tehty? Ajatellaanpa vaikka 1-vuotiaani vihreää muovilapiota. Se sopii mukavasti käteen ja taskuun ja sillä hoituu kaikki tarvittavat hommat sujuvasti, painoakin on vain 25 grammaa. Jo lapiota hankittaessa mietimme mihin sitä käytetään (hiekan, kuran ja käpyjen lapioimiseen) ja kuka sitä käyttää (reilu 80 cm pituinen kaveri, jonka voimat riittävät maitotölkin kantamiseen). Kohtuullinen hintakin oli tärkeä asia, mutta silti emme ostaneet keväällä tarjouksessa olevaa lasten lumilapiota ja yrittäneet lyhentää siitä vartta ja pienentää lapaa. Pojan lapioksi ei myöskään kelpuutettu vaarin vanhaa, vaikka se onkin vaarin mielestä vallan mainio kompostin kääntelyyn. Tärkeää oli myös se, että ei tarvittu pitkää koulutusta, vaan lapio pysyi heti kädessä itsenäisesti ja ilman apua. Poika hoitaa sillä kaikki tarvittavat hommat, ja vähän ylimääräisiäkin, ja sujuvasti.

Tietotyöläisenkin työvälineet toimivat kuin unelma kun ne on valittu huolella. Onko teidän työpaikalla hyvä tietotyöläisen työkalupakki? Entä hyviä tapoja pakin hankkimiseen, käyttämiseen ja käytön kouluttamiseen? Kerro muillekin hyviä esimerkkejä, jos teiltä niitä löytyy.

Mikäli työpaikkasi ei vielä ole työvälineiden osalta unelmatyöpaikka, tehdään siitä sellainen. Ota yhteyttä!

>> Lue Taloussanomien artikkeli

Virpi Kalakoski

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, joka uskoo, että 10 vuoden päästä kaikki tietävät, mitä on kognitiivinen ergonomia.