Onko paikalla väliä?

Työn tekemisen paikan merkitys modernia asiantuntijatyötä tekevän hyvinvoinnille ja tuottavuudelle on yksi keskeinen kysymys mietittäessä fiksua työn tekemistä. Vai onko? Etätyötä tutkittaessa on havaittu, että työn tekijät mieltävät kotona tapahtuvan työskentelyn helpottavan keskittymistä vaativien työtehtävien suorittamista, edesauttavan työn ja muun elämän yhteensovittamista, antavan enemmän mahdollisuuksia päättää omista työjärjestelyistä, vähentävän stressiä ja lisäävän työtyytyväisyyttä sekä tuottavuutta. On myös havaittu, että sitoutuminen organisaatioon kasvaa etätyötä tehtäessä.

Toisaalta tutkimustulokset kertovat etätyöntekijöiden voivan kokea myös työyhteisöstä vieraantumista, oman näkyvyyden vähenemistä työyhteisössä, tiedonsaannin ja informaation kulun vähenemistä ja uralla edistymisen odotusten heikkenemistä. Kotona voi olla häiritseviä keskeytyksiä, työn intensifioitumista työholismiin asti, työn ja perhe-elämän konflikteja sekä henkistä huonovointisuutta. Myös organisaatioon sitoutuminen heikkenee. Joidenkin työnantajien mielestä etätyön haittapuolet ovat olleet niin merkittäviä ja erityisesti työn tuottavuutta laskevia, että he ovat kieltäneet etätöiden tekemisen organisaatiossaan.

Tutkimustulokset ovat siis ristiriitaisia ja siten hieman hämmentäviä, jopa kiusallisia, mutta tarkemmin ajateltaessa ennalta aavistettavia. Sama asia voi vaikuttaa monella tavalla ja aivan vastakkaisellakin tavalla asiantuntijatyötä tekevän hyvinvointiin ja tuottavuuteen, yksittäisestä tilanteesta, henkilökohtaisista ominaisuuksista sekä työskentelytottumuksista riippuen.

Esimerkiksi blogia kirjoitettaessa kyse voi olla hienovaraisista persoonaan liittyvistä tekijöistä luovan tuottamisen tilan saavuttamisessa. Kodin rauhallinen rento fiilis voi joillakin asiantuntijoilla johtaa liialliseen stressittömyyteen. Kirjoittaja tarvitsee optimaaliset olosuhteet yltääkseen niin sanottuun flow-tilaan ja ylittääkseen muun muassa itsekritiikin muurin.

Työtehtävän kannalta optimaalisen psyykkisen tilan rakentaminen lähtee, ainakin jossain määrin, fyysisestä tilasta. Toimistoympäristö jo sinällään valmistaa meidät ”toimistotehtäviin” ja työsuorituksiin vuorovaikutussääntöjen ja työskentelymallien ja -tottumusten johdattamana. Työt tulevat tehtyä ja olemme tyytyväisiä.

Poikkeaminen rutiineista ja totutuista ajattelumalleista voi noissa olosuhteissa olla haastavaa ja toisaalta keskittyminen yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja mahdotonta. Innovaation siementen tuottamiseksi ja luovuuden mahdollistamiseksi sekä uusien ideoiden synnyttämiseksi tilavalinnoilla voidaan etsiä esimerkiksi erilaisia välitiloja. Meille kullekin välitilat lienevät yksilöllisiä ja niiden saavuttaminen vaihtelevaa.

Joku ei ehkä tunnista ilmiötä lainkaan. Eräs mainio esimerkki välitilan saavuttamisesta on J.K.Rowlingin saama idea Harry Potterin kirjoittamisesta tunteja myöhässä olevassa junassa Manchesteristä Lontooseen ja ensimmäisen kirjan kirjoittaminen Clapham Junctionin rautatieasemalla. Kahvilassa ja ravintolassa kirjoittamisesta muodostuikin hänelle tapa kutsua Harry-tarinat esiin. Ja tässä hän onnistuikin varsin menestyksekkäästi.

Erilaisten työtehtävien suorittamista tukevien tilojen käyttö fiksusti vaatii työntekijältä itseohjautuvuutta ja työnantajalta joustavuutta sekä keskinäistä luottamusta. Lisäksi tarvitaan hyvät työvälineet, jotka mahdollistavat sujuvan ja joustavan monessa paikassa työskentelyn.

Etätyötutkimuksissa esiin tullut hyvinvoinnin ja tuottavuuden potentiaali saadaan käyttöön työnteon kulttuurissa, jossa edistetään niin yksilön kuin yhteisönkin herkkyyttä havaita ja hyödyntää paikkojen mahdollisuuksia fiksumman työn tekemiseen. Tällaisen työkulttuurin ydintä ovat kokeileva työtapa ja kokemusten jakaminen.

Seppo Tuomivaara

Kirjoittaja on psykologian tohtori, joka toimii Työterveyslaitoksen Tilannekuva ja verkostot -tiimin päällikkönä. Hän on tutkinut muun muassa etätyötä ja työn tekemisen paikan merkitystä työhyvinvointiin. Lisäksi hän on kirjoittanut luovuudesta sekä osallistuvasta innovaatiotoiminnasta.