Omalla kohdallani yhdeksi keskeiseksi tekijäksi on osoittautunut luottamus toisiin ja kaikkien työpanoksen arvostaminen.
Menettämiseen riittää huomio siitä, että omaa työsuoritusta vahditaan, eli toimiminen yhteiseksi hyväksi kyseenalaistetaan ilman asiallista syytä. On vaikea kokea työssä innostumista työyhteisössä, jossa toimintamalleina ovat epäluottamus, kontrolli ja ”syyllinen kunnes toisin todistetaan” -ajattelu.
Luottamuksen rakentaminen vaatii työtovereiden välistä kanssakäymistä, yhteistyötä, vuorovaikutusta ja kykyä kuunnella toisia aidosti. Lisäksi tarvitaan arvojen ja tavoitteiden yhteneväisyyttä, kaikkien kohtelemista samojen periaatteiden mukaisesti sekä toisten arvostamista yksilöinä ja ammattitaitoisina työntekijöinä.
Epäasiallisen käyttäytymisen työpaikalla tiedetään aiheuttavan mm. psyykkistä ja sosiaalista kuormittuneisuutta, joka pitkittyessään heikentää työhyvinvointia ja edelleen tuottavuutta. Tuottavuus, työyhteisöjen entistä parempi uudistumiskyky ja työntekijöiden työssä innostuminen ovat kuitenkin juuri niitä tekijöitä, joita peräänkuulutetaan yhä enemmän yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Herää kysymys, mitä työelämän tämän hetkinen kovuus, eli paine menestyä ja taistelu työpaikoista, tekee työyhteisöjen ilmapiirille ja työntekijöiden keskinäiselle luottamukselle? Säilyykö valmius auttaa toinen toisiaan vaikeinakin aikoina?
Äskettäin julkaistu Työelämä 2020 -hankkeen teettämä kyselytutkimus osoittaa, että suomalaiset työntekijät uskovat ratkaisun työelämän muutosten onnistumiseen löytyy johtamisesta ja me-hengestä. Hienoa!
Krista Pahkin
Kirjoittaja iloitsee oikean työelämän työyhteisöstään ja on mukana Kohti sopuisaa työyhteisöä -hankkeessa (SOPUISA).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti