torstai 15. maaliskuuta 2012

Fw: Re: KIIRE!!! Pdf:ien päivittäminen

Neuvostoliitossa tehtiin vallankaappausyritys elokuussa 1991. Muistan lukeneeni, että pääministeri Esko Aho oli tuolloin reissunpäällä kotopuolessa ja yhteyttä häneen yritettiin hakulaitteella. Aikansa kovin tekniikka oli käytössä, mutta laitteen patteri oli uuvahtanut eikä Aho siis herännyt. Aamulla Kannuksen Kennedy lähti Helsinkiin ja kuuli vallankaappauksesta taksissa radiouutisista. Se oli erilaista aikaa monella tapaa.

Moinen on minulle melko tuntematonta, mutta olisi kiinnostavaa kokeilla sitä. Enkä puhu hallituksen tilojen piirittämisestä panssarivaunuin, vaan rajoitetusta tavoitettavuudesta. Tätä nykyä tällaisella alaportaan perusbörjelläkin on vehkeet, joiden avulla halutessaan saa pidettyä silmällä työsähköpostivirtaansa vaikka vaippaa vaihtaessaan. Onneksi en halua.

Kun postitulva tavoittaa, saattaa epätoivo iskeä.
Kuva: sxc.hu.
Postitulva tavoittaa konttorirotan kuitenkin viimeistään työmaalla. Onhan se hyvä väline, mutta joukkoon mahtuu monenlaista. Ainakin seuraavanlaisia posteja:

- Aina vaan paisuvat keskustelu- ja/tai kiistelyketjut. Posti menee useille ihmisille, joita se ei edes koske. Eritoten ylempi johto, voi raukkoja, on joidenkuiden "CC-tähtäimessä".
- Pitkiä keskusteluketjuja, joita et ole voinut seurata alusta asti. Palasin vastikään kahden viikon vapaalta ja yksi tällainen odotti minua. Uskalsin perehtyä siihen vasta toisena työpäivänä.
- KIIRE-alkuiset sähköpostit, joilla ei ole kiire.
- Posteja, joissa oletetaan, että kaikki muutkin asiat - kuten töiden tekeminen - tapahtuu yhtä nopeasti kuin sähköposti liikkuu, eli silmänräpäyksessä.
- Ynnä muut ja muut, jotka tähän eivät mahdu.

Sähköpostin äärellä tulee helposti sellainen olo, että tekee työnsä tehottomasti. Sain postin jo eilen, mutta vieläkään en ole asiaa hoitanut! Vielä pahempi tilanne kuitenkin on se, että posti ei toimi: silloin vasta avuton olo tuleekin. Yhtään voi tietää, mitä tapahtuu. Ties vaikka valtakin olisi kaapattu...

En ehkä halua palata 1990-luvun alun tekniikan maailmaan, mutta unelmoin siitä, että keksitään sähköposti 2.0, eli systeemi, joka ottaa järjestelmän hyvää puolet ja keksii parannuksia ongelmiin. Virta on saatava kuriin jotenkin. Jos siis vain joku tätä lukeva insinööri ehtisi paneutua asiaan, niin mieluusti ottaisin sellaisen koekäyttöön, kiitos.


Jussi Koivisto
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen verkkotoimittaja, joka hankki ensimmäisen sähköpostitilinsä välitunnilla natseja käsitelleen historian oppitunnin jälkeen joskus vuosituhannen lopulla.

4 kommenttia:

  1. Ei tähän insinööriä tarvita. Teknologian kehittäminen tai sen käyttö ei auta niin kauan kuin kirjoitus- ja lähetyspäätöksen tekee IHMINEN. Tarvitaan siis käyttökoulutusta!

    Tiedän monia työntekijöitä, jotka omasta ja muiden mielestä ovat hyviä s-postin käyttäjiä, mutta eivät tiedäkään, että vastaanottajan voi valita to-, cc- tai bcc-kenttään - saati niiden käyttötarkoitusta. Jos kenttiä osataan käyttää, mutta saa mielestään viestejä, jotka eivät itselle kuulu, voi ilmoittaa siitä lähettäjälle. Sähköpostihan on myös vuorovaikutusväline?

    Sähköpostin purkaminenkin on taitolaji. Ihmettelen ihmisiä, jotka aloittavat loman jälkeen uusimmasta viestistä. Itse teen niin, että aloitan vanhimmasta ja käyn kerralla läpi kaikki samaan aiheeseen liittyvät viestit - ja sitten vastaan jos vastattavaa vielä on.

    Osa ihmisistä hermoilee yhden sähköpostin kanssa ja ongelmasta valita olennainen viesti kuhunkin hetkeen. Itse käytän työpostia, henkilökohtaista (sis. harrastukset) ja huuhaapostia (jonka laitan jos testaan jotain netin palvelua tms.).

    Olen myös puhunut siitä, että enää ei osata vastata sähköposteihin. Vastataan kiireellä jotain ja usein jää ensinnäkin puoleen kysymyksistä vastaamatta, tai vastaus on asian vierestä. Itse laitan nykyään asiani numeroituun listaan, jolloin vastaanottajan on helpompi hahmottaa kaikki asiani...

    Olen myös kehottanut ihmisiä tekemään syvän joogahengityksen jokaisen sähköpostin välillä. Keskittymään yhteen viestiin kerrallaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Toki ihminen tekee päätökset, mutta ihmiset tarvitsevat myös välineitä. Itse olen ainakin tervehtinyt pikaviestiohjelmien tuloa ilolla. "Mesetys" ei ole enää vain teinejä (ja meitä ikiteinejä) varten. Office Communicator on hyvä vaihtoehto sähköpostille (ja puhelimelle), mutta sen käytön aloittamisessa saattaa olla hieman kynnystä tottumattomalle.

    Tsättäämisessä on sekin etu, että siinä on vaikeampi jaaritella kuin sähköposteissa, jotka liian usein alkavat Neuvostoliiton hajoamisesta, kuten tämä kirjoitus. Lyhyttä ja ytimekästä viestintää... Ja itse jaarittelen myös posteissa, eli olen osa ongelmaa, en muuta väitä.

    Mielestni joku mojovan hyvä sähköposti-pikaviesti-intrahenkinen-yammertyylinen-ja-niin-edelleen-härpäke olisi näpsäkkä. Iso osa viestintää menee sähköpostin kautta, koska se on niin kätevä pitää yhtä ohjelmaa auki koko ajan ja sieltä kanavoida kaikki. Siksi vetoan insinööreihin :)

    VastaaPoista
  3. Jaaritteluun auttaa koulutus - ellei ole patologinen tapaus :D

    Toisaalta sähköpostia käytetään edelleen kirje-liittymänä: aloitetaan ja lopetetaan tervehdyksillä jne. Voisihan sitä käyttää lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta silloin pitää keskustella käyttökulttuurista, sillä muuten vastaanottaja voi pitää viestiä töksähtävänä tai jopa ilkeänä, koska olemme tottuneet perinteiseen tyyliin.

    Tuollaisen ohjelman/portaalin rakentaminen, mistä kaikki viestit kulkisivat, on ihan kiva ajatus, mutta se on yhtä mahdoton kuin Marxin alkuperäinen versio kommunismista. Täydellinen ajatus, mutta toteutus mahdoton ihmisen ahneuden vuoksi. Insinöörit haluavat tehdä aina oman jutun, joten täydellinen yhteistyö on vain unelmaa...

    VastaaPoista
  4. töksähtävään ytimekkyyteen Office Communicatorin tyyliset pikaviestitsydeemit ovat omiaan.

    VastaaPoista