keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kotouttamisesta kotiutumiseen

Olemme saaneet Suomeen viime vuosina uusia tulijoita Euroopan lähialueilta. Miten tänne muuttavat löytävät paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa? Maahanmuuttajien kotouttaminen on puhututtanut niin politiikassa kuin arjessa.

Kotouttamiseen panostaminen on tärkeää. Kuitenkin se pitää sisällään ajatuksen siitä, että joku toinen kotouttaa. Kotouttamisella tarkoitetaankin niitä yhteiskunnan toimia, jotka auttavat maahamuuttajaa kotoutumaan eli tulemaan yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Entä tänne tulevan henkilön toiveet ja haaveet? Huomioimmeko kotouttamisen ja kotoutumisen lisäksi kotiutumisen? On vähän sama asia, jos nostamme esiin uimisen riemun sen rinnalle, että puhumme uimaopetuksesta tai uimisesta uimaopetuksen myötä syntyneenä taitona. Varmasti myös sinä haluat nauttia uimaretkistä kesäisellä järvenselällä.


Myös sinulla on kokemusta kotiutumisesta. Olet ehkä muuttanut uuteen kotiin saman kaupungin sisällä, tai uudelle paikkakunnalle. Vaikka siirryt vain toiseen kaupunginosaan, sinun täytyy etsiä uusi lähikauppa, kirjasto ja ne mukavimmat lenkkipolut. Myös vaihtaessasi työpaikkaa menee hetken aikaa ennen kuin kotiudut. Tutustut työpaikan tapoihin ja työkavereihin, opit uudet työtehtäväsi ja havaitset miten voit hyödyntää omaa osaamistasi.

Jos olet kasvanut Suomessa, sinun on helppoa toimia uudessa ympäristössä ja uudella työpaikalla: osaat kielen ja tunnet suomalaiseen kulttuuriin liittyvät tavat toimia. Mitäpä jos näin ei olisi?
Maahanmuuttajilla kotiutuminen uuteen ympäristöön ja uudelle työpaikalle vie vähän enemmän aikaa. Työ on keskeinen osa kotiutumusta tarjoten rutiineja, sosiaalisia kontakteja sekä merkityksellisyyttä. Toisaalta, jos suomen kielen taito on vielä kehittymässä, voi olla vaikea tuoda esille omaa osaamistaan tai päästä kiinni työpaikalla tapahtuviin muutoksiin.

Olen keskustellut työssäni monikulttuurisilla työpaikoilla toimivien esimiesten ja maahamuuttajataustaisten työntekijöiden kanssa. Keskusteluissa on noussut esiin kielitaito ja siihen liittyvät haasteet arjen työssä. Uusien työtehtävien oppiminen ja uralla eteneminen on vaikeampaa, kun ei voi käyttää työssään omaa äidinkieltään. Työpaikoilla onkin monia hyviä käytäntöjä, esimerkiksi kuvitetut ohjeet, joilla kielitaidon haasteita on pyritty ylittämään.
Kotiutumisessa työpaikalle ei ole kuitenkaan kyse ainoastaan siitä, että työntekijä oppii työpaikan tavat ja oman työtehtävänsä. Keskeistä on myös se, että voi antaa oman panoksensa yhteisen työn ja organisaation kehittämiseen.

Suomalaisilla työpaikoilla olisi paljon opittavaa maahanmuuttajataustaisilta työntekijöiltä. Heidän kulttuurinen osaamisensa jää monesti hyödyntämättä tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä kansainvälistyville markkinoille. Miten siis luomme työpaikoille sellaisen tavan toimia, että kaikki voivat antaa panoksensa yhteiseksi hyväksi?

Entä miten sinä, esimiehenä tai työkaverina, voit tukea muualta tulleen kollegan kotoutumista ja ennen kaikkea kotiutumista työelämään? Auttaa niin toiveiden, haaveiden kuin ideoiden esilletuomisessa yhteisessä työssä.

Anna-Leena Kurki

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana Työsuojelurahaston rahoittamassa Osaaminen ja työn yhteensopivuus monikulttuurisilla työpaikoilla -hankkeessa. Hankkeessa tuotetaan tietoa maahanmuuttajataustausten työntekijöiden osaamisesta ja luodaan käytännön työkaluja monikulttuurisisten työpaikkojen osaamisen kehittämisen tueksi. 

maanantai 23. toukokuuta 2016

Mitkä työelämävalmiudet?

Usein kuulee puhuttavan työelämävalmiuksista. Erityisesti sana tuntuu nousevan esille nuorten työelämään kiinnittymistä koskevissa keskusteluissa. Kyseisen termin merkityksestä on jotenkin vaikea saada kiinni. Sen merkitykset ja käyttötavat tuntuvat vaihtelevan. Sama tilanne on monien muidenkin käsitteiden kohdalla, mutta työelämävalmiuksia koskevassa keskustelussa on jotain epämääräisyyttä, joka pakotti uppoutumaan käsitteen sisältöön.

Tein leikkimielisen googletus-kokeen. Laitoin hakusanaksi työelämävalmiudet. Kävin läpi löytämiäni www-sivuja ja löysin sieltä seuraavia tulkintoja: työnhakutaidot, itsetuntemus, esimies-alaistaidot, asenne, projektinhallintataito, vuorovaikutustaidot. Työelämävalmiuksien määritelmien kirjo on siis varsin laaja-alainen.


Entä mitä työuraansa aloittavat nuoret itse pitävät tärkeinä valmiuksina työelämässä? Kysyin asiaa toisen asteen opiskelijoilta Meilahden kampuspäivässä: Millainen on hyvä työntekijä? Millaiset ovat hyvän työntekijän tuntomerkit? Miten hyvä työntekijä toimii työpaikalla? Sain vastauksia noin 100. Näkemyksiä oli erilaisia, mutta erityisesti seuraavat asiat toistuivat: ahkeruus, oma-aloitteisuus, yhteistyökyky ja tunnollisuus. Yksittäinen vastaus jäi kuitenkin eniten mieleeni: taistelutahto.

Joskus kuulee huolestuneita kannanottoja nuorten työelämävalmiuksien heikosta tasosta. Nuoret ikäluokkana sulkee kuitenkin sisäänsä melkein yhtä heterogeenisen ihmisjoukon kuin työikäiset. Osa kokee haasteita työelämään kiinnittymisessä, mutta yleistäminen ikäluokkatasolle johtaa heikoille jäille.

On tärkeää vahvistaa kaiken ikäisten ja kaikenlaisissa elämätilanteissa olevien valmiuksia työelämässä toimimiseen. Ehkä työelämävalmius onkin epämääräisyydestään ja ontuvista käyttötavoistaan huolimatta hyvä sana. Se kohdistaa huomion yksilöllisiin resursseihin, jotka tukevat työelämässä toimimista ammattialasta ja työuran vaiheesta riippumatta. Meistä jokainen voi miettiä mitä valmiuksia tarvitsemme omalla ammattialallamme, omalla työpaikallamme sekä työn ja vapaa-ajan välisessä rajapinnassa. Vastaukset voivat johdatella meitä tärkeille kehityspoluille.

Työelämään astuvia nuoria yhdistää usein se, että kokemusta ammattialalta ja työelämän pelisäännöistä ei ole ehtinyt vielä kertyä. Nuorten valmiuksia työelämässä toimimiseen voidaan tukea eri keinoin.

Työterveyslaitoksen Avaimet työelämään  -hankkeessa julkaistiin koulutusmenetelmä, joka vahvistaa nuorten tiedonhankintataitoja ja oma-aloitteisuutta työturvallisuutta koskevissa asioissa. Oma linja -hankkeessa tuotetaan menetelmä nuorten urahallinnan vahvistamiseksi.

Combo-hankkeessa työelämässä pärjäämistä tukevia valmiuksia vahvistetaan osallistamisen keinoin. Ajatuksena on, että yhteisöllisyyden ja mielekkään tekemisen kautta nuoret omaksuvat taitoja, joista työelämässä on hyötyä. Nuoret suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä työkykyä vahvistavia tapahtumia ammatillisissa oppilaitoksissa, tutustuvat ammatteihin ”ammatti-kirjasto”-tapahtumissa, ovat mukana suunnittelemassa työkykyosaamista vahvistavaa mobiilisovellusta ja miettivät työpajoissa keinoja torjua työn liikakuormitusta omalla ammattialallaan.

Mikko Nykänen

Kirjoittaja työskentelee Työterveyslaitoksella tutkimus- ja kehittämistehtävissä nuorten työelämään osallistumista, urahallintaa ja työhyvinvointia tukevissa projekteissa.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Pelkällä PDF:llä eivät hyvät käytännöt leviä

Hyvillä käytännöillä on taipumus levitä, vai onko sittenkään? Ei ainakaan silloin, jos toimivista tavoista tehdä työtä ei kerrota eteenpäin. Työpaikkojen intrat ja verkkosivut ylitsevuotavat opaskirjoja, raportteja, arkistoja, toimintamallikuvauksia ja tietovarastoja. Tieto hautautuu ja vanhenee, työn kohde vaihtuu, ja kohta jossain muualla kehitetään sama kikka uudelleen. Hukkaamme jatkuvasti sivuhistorian syövereihin suuren määrän hyviä vinkkejä, joita ani harva ymmärtää hyödyntää. Parhaat käytännöt voivat levitä vain ihmisten avulla tai heidän välillään. PDF ei levitä niitä mihinkään.


Hyvien käytäntöjen kohdistamisessa ei kannata aina tuijottaa toimialaa. Johtamisen lähestymistavat, työhyvinvoinnin tukemisen keinot ja tavat huomioida asiakasta ovat monille ammattialoille yhteisiä. Muilta oppimalla ja idiksiä jakamalla monet pattitilanteet ratkeavat. Oman toimialan erityispiirteet huomioiden kehittämisteot on mahdollista skaalata monelle työpaikalle. Parhaissa käytännöissä on valtava joustovara. Toimiala kyllä taipuu, kunhan keksitään oikeat keinot kehittää sitä eteenpäin.

Useat työn kehittämiseen liittyvät teot tai uudet niksit ovat patenttivapaita. Paremmat työnteon tavat eivät ole liikesalaisuuksia, eikä niistä kannata tehdä hukkapätkiä. Tutustuminen toisten tavaramerkkeihin avartaa ajattelua ja ideoiden vaihtaminen laajentaa onnistumisen horisonttia. Nopeat kokeilut tuovat päivityksen arjen puuhiin. Oikein heitetty bumerangi palaa takaisin heittäjälleen.

Hyvät käytännöt suomalaisilta työpaikoilta löytyvät nykyään yhden luukun alta. Yritys-Suomi.fi on tarjonnut alustan Tepsivät teot -tietopankille, johon kootaan hyviä käytäntöjä kaikilta työpaikoilta ja jokaiselta toimialalta. Tietopankista voit onkia uusia ideoita ja jakaa kokemuksia toimivista työtavoista. Tallentamalla tekosi 20.6.2016 mennessä voit voittaa valmennuksen omalle työpaikallesi.

Käy lukemassa esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja jätä vaihdossa omasi: Tepsivät teot -tietopankki

Sari Käpykangas
   
Kirjoittaja on Tepsivät teot -tietopankin ylläpitäjä ja tutkija, joka soveltaa työtapoja toimialalta toiselle.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Ihmisammattikirjat yllättivät nuoria Vantaalla

Tikkurilassa olevaan pajataloon oli rakennettu lainaustiski. Sermin takana istui hieman jännittynyt joukko eri ammattien edustajia; kirjoittajan pöydästä löytyi ainakin poliisi, kuvataiteilija ja lähihoitaja. Muutaman minuutin päästä nuoret saivat lainata meistä haluamiaan ”ammattikirjoja” lyhyisiin kahdenkeskisiin- tai pienryhmäkeskusteluihin.



Vantaalaisilta 17-25 vuoden ikähaarukkaan kuuluvilta työpajanuorilta oli kysytty etukäteen millaiset ammatit heitä kiinnostavat. Heidän piti miettiä etukäteen kolme ammattikirjaa, jonka haluaisivat lainata tapahtumassa.

Itse tapahtumassa poliisi, peliohjelmoija ja ydinfyysikko olivat lainassa lähes koko tapahtumaan ajan. Allekirjoittanut päätyi lainatuksi kolmasti nimikkeellä ”verkkotoimittaja”.

Se mitä ammattinimikkeiden taakse kätkeytyy, ei välttämättä ollut selvää lainaajille. Kahdella kolmesta ei esimerkiksi ollut etukäteen käsitystä siitä, mitä verkkotoimittaja tekee.

Mitä nuoret ammattikirjoilta tenttasivat? Seuraavat esimerkit kertonevat jotain nuorten, vielä työelämään vihkiytymättömien, kiinnostuksista:

Paljonko on palkka?
Millaiset ovat työajat?
Mitä verkkotoimittaja tekee? Kirjoittaako se niin kuin Ilta-Sanomiin?
Mikä työssä on parasta?
Eikö työ ole aika helppoa?
Eikö työ ole tylsää?
Pitääkö työssä tutkia asioita paljon?
Voiko verkkotoimittajaksi opiskella ammattikoulussa, kuten autonasentajaksi voi?

Vastaukset eivät aina miellyttäneet niiden saajia. Yksi suosituimpia ammattikirjoja, peliohjelmoija, kertoi että osalle realistinen kuvaus ammatista kaikkine laskemisineen ja pitkine ongelmaratkaisuineen oli selvä pettymys. Kenties peliohjelmoijan työ oli assosioitu pelimaailman glamouriin.

Hyvä, että asia valottui! Combo-hankkeen projektipäällikkö Auli Airila kertoi, että tapahtuman yksi tavoite oli juuri todenmukaisen käsityksen saaminen ammateista.

Poliisilta muuten kysyttiin ensimmäisenä, että mikä hänen työssään oli parasta? Vastaus oli ammatin vaihtelevuus.

Mielenkiintoista oli, että ammattikirjojen kesken virisi keskusteluja toistemme ammateista. Kukaties mahdollisuudesta osallistua tämän kaltaiseen tapahtumaan nuorena olisi ollut meille iloa :-)

Jukka Viskari

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen verkkotoimittaja, joka oli yksi lainattavista ihmisammattikirjoista nuorten tapahtumassa.

Lisätietoa Combo-hankkeesta löytyy somessa #ComboHanke (etenkin Twitter ja Instagram)
Uutinen ammattikirjastotapahtumasta Työterveyslaitoksen sivuilla 

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Grand design -organisaatiomuutos

Grand design -televisio-ohjelmassa seurataan henkilöitä, jotka alkavat rakentaa unelma-asuntoaan. Heillä on mielessään, ja joskus vain mielessään, visio talosta, jonka he haluavat luoda itselleen ja perheelleen. Usein heillä on vähän, jos lainkaan, kokemusta talon rakentamisesta, mutta intoa ja sitoumusta heillä riittää. Budjetti on rajallinen ja aikataulu haastava.

Unelmien asuntoa lähdetään rakentamaan eri asetelmista. Osa lähtee ”tuunaamaan” vanhasta uutta, toiset peruskorjaavat täysin raunioista, osa päättää purkaa vanhan kokonaan ja rakentaa jotain ihan uutta. Projektin aikana kohdataan haasteita, isojakin, eivätkä haasteet ole vain taloudellisia. Kommunikointi muiden osapuolten välillä takkuaa tai jopa katkeaa. Aikataulut pettävät. Tapahtuu kaikkea ennakoimatonta.


Ohjelmassa luo uskoa oman unelman tavoittelemiseen se, että henkilöt löytävät lopulta ratkaisun. Aina se ei ole paras mahdollinen, mutta vähintään riittävän hyvä, usein loistava. Projektin aikana rakentajien voimat ovat koetuksella, usko omaan visioonkin horjuu. Lopputuloksena on unelmien talo, mutta toisinaan useiden vuosienkin jälkeen, on nähtävissä vain pilkahdus siitä mitä ollaan luomassa.

Talon rakentamisessa on mielestäni jotain samaa kuin organisaatiomuutosten johtamisessa. Visio talosta, vaikka se olisi parhaiden arkkitehtien tekemä, harvoin vastaa täydellisesti lopputulosta: rakentaminen on monimutkainen projekti, johon vaikuttaa lukemattoman monet asiat.

Muutosprojektinkin toteuttamiseksi tarvitaan selkeä visio tulevasta, käsitystä siitä millainen lopputulema on ja vahvaa uskoa siihen. Tarvitaan paljon kommunikointia niin itse visiosta kuin askelista joilla siihen päästään. Tarvitaan hyvää yhteishenkeä, luottamusta toisten näkemyksiin ja kokemuksiin. Tarvitaan rohkeutta tehdä päätöksiä, joskus osin puutteellisin tiedoin. Tarvitaan uskallusta korjata aikaisemmin tehtyjä suunnitelmia, purkaa jo tehtyäkin työtä ja aloittaa alusta. Tarvitaan muita henkilöitä, jotka myös ovat valmiita panostamaan projektiin – yksin sitä ei voi tehdä.

Grand design -ohjelmassa juontaja usein kysyy olisivatko rakentajat valmiita aloittamaan projektin, jos tietäisivät sen mitä tietävät nyt, tai tekisivätkö he jotain toisin. Hyvä kysymys pohdittavaksi myös jokaisen muutosprosessin jälkeen.

Krista Pahkin

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen asiantuntija, joka on kiinnostunut organisaatiomuutoksista: hyvässä ja pahassa.