keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Mikä on oikea ammatti juuri sinulle?

Tähän aikaan vuodesta moni nuori miettii tulevia koulutushakuja ja itselleen sopivaa tulevaisuuden ammattia. Millaiselle polulle nuorta ohjaisin, minä työelämään perehtynyt tutkija? Mitä ammattia suosittelisin? Millä ammateilla on tulevaisuutta ja kohtuullisen hyvät työolosuhteet? Millaisin kriteerein ammatteja tulisi arvioida?


Eri tahot ovat laatineet listoja nousevista ja laskevista ammateista ja aloista. Nousevien alojen kärjessä on viime vuosina ollut mm. informaatio- ja kommunikaatio- sekä bioteknologia. Toiset taas ovat puhuneet eettisten ammattien puolesta. Lääkäreille ja hoitajille on varmasti aina töitä, niin oman maan rajojen sisäpuolella kuin kansainvälisestikin. Myös hammaslääkäreistä, puheterapeuteista ja digiosaajista tuntuu ainakin nyt olevan pulaa.

Entä ne työolosuhteet? Kerronko nuorelle eri ammattien ja alojen varjopuolista? Hoitoalalla tehdään usein raskasta vuorotyötä ja työpaikalle joutuu menemään aika ajoin myös viikonloppuisin. Palomiehen työ on fyysisesti raskasta, teollisuuden duunariammateissa ja raksoilla on muita useammin fyysisiä haittatekijöitä, kuten pölyä, hankalia työasentoja ja yksipuolisia liikkeitä. Sosiaalialalla voi joutua kohtaamaan karuja elämänpolkuja, päiväkodeissa ja kouluissa haittana on usein kova melu.

Entä tämä asiantuntijatyö? Hartiat jumissa, silmät väsyvät jatkuvasta päätetyöskentelystä, tietotulva kuormittaa eikä kaikkeen vaan oikein ehdi paneutua. Niin, ja lukeeko kukaan näitä meidän tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden tuottamia raportteja, selvityksiä ja tutkimuksia? Onko niillä merkitystä muille kuin meille itsellemme?

Työelämällä on karu puolensa, eikä moni ammatti ole ihan niin kaunis kuin päältä näyttää. Koulutusta vastaavaa työtä ei aina ole tarjolla, toisinaan realiteettien vuoksi omaa polkua voi joutua hieman fiksaamaan. Kuitenkin suomalaiset ovat kaikkiaan melkein alalla kuin alalla varsin tyytyväisiä työhönsä ja työ koetaan tärkeäksi itselle. Siksipä ajattelisin, että omat haaveet, unelmat ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta omalle työelämäpolulle.

Joka alalta ja ammatista löytyy myös niitä työhön vetäviä tekijöitä, mukavia työkavereita, ihanaa yhdessä työskentelyä tai autuasta yksinoloa, elämänrytmiä ja tekemisen meininkiä. Työ kiinnittää ympäröivään yhteiskuntaan, yleensä palkitsee tekijäänsä ja enemmän tai vähemmän palkkaakin siitä saa. Vahvalla asenteella ja avaralla mielellä kohti juuri sinulle oikeaa ammattia!

Minna Toivanen

Kirjoittaja toimii Työterveyslaitoksella tutkimustehtävissä työelämän ja organisaatioiden ajankohtaisten ja uusien ilmiöiden äärellä ja on mukana mm. nuorten työelämäosallisuutta tukevassa Combo-hankkeessa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Koulujen turvallisuus luodaan yhdessä

Opetusalalla turvallisuus on läpileikkaava asia – sen kuvataan olevan läsnä kaikessa. Keskeinen tavoite onkin turvata kaikille kouluissa työskenteleville ja opiskeleville turvallinen ja hyvinvointia tukeva ympäristö. Kouluissa on turvallisuuskansiot ja käytännöt poikkeamatilanteiden ilmoittamiseen. Monet turvallisuusasiat, kuten poistumisharjoitukset ja niistä oppiminen (lessons learned) on ajoitettu vuosikelloon.


Suomalaisen koulun voimavara ovat korkeasti koulutetut, ammattitaitoiset opettajat ja opettajien vapaus valita omat opetusmenetelmänsä. Nämä asiat rakentavat suomalaisten koulujen kykyä tuottaa loistavia oppimistuloksia ja ovat nostaneet koulujärjestelmämme kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi. Toimitaanko opetusalalla samojen periaatteiden mukaan myös turvallisuudessa?

Minulla on ollut työssäni ilo keskustella rehtoreiden, opettajien ja opetusalan työsuojelutoimijoiden kanssa turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Opettajat sekä koulun muut työntekijät kohtaavat työssään erilaisia tilanteita, joissa heidän turvallisuutensa on uhattuna. 2000-luvun kouluampumiset ja muut kokemukset ulkopuolisesta uhkasta ovat rikkoneet illuusiota turvallisuudesta. Arjen työssä kohdataan erilaisia häiriö- ja väkivaltatilanteita.

Tilanteiden taustalla on moninaisia syitä, esimerkiksi oppilaiden haasteita hallita käyttäytymistään ja perheiden sosiaalisia ongelmia. Opettaja on ”supersankari”, monia lankoja käsissään pitävä verkostotoimija, joka opetustyön rinnalla tekee yhteistyötä huoltajien ja muiden oppilaan hyvinvointia tukevien toimijoiden kanssa. Työntekijät kertovat kiireestä ja henkisen kuormittumisen kokemuksista.

Vaikka kouluissa on yhteisiä turvallisuutta ylläpitäviä käytäntöjä, on myös monissa käytännöissä kehitettävää. Työntekijät hoitavat monet tilanteet omalla ”persoonallaan”, oman (vaihtelevan) turvallisuusosaamisensa varassa. Voiko työntekijän turvallisuus olla kiinni henkilökohtaisista taidoista tai luontaisesta kyvystä toimia ja hallita omaa työtään? Näin ei pitäisi olla.

Työntekijöiden turvallisuus on ennen kaikkea johtamisen ja yhteisen työstämisen kysymys. Keskeistä on turvallisuusriskien ennakointi: yhteisen ymmärryksen luominen siitä mitkä ovat keskeiset turvallisuushaasteet ja sopivimmat hallinnan keinot muuttuvassa työssä. Turvallisuuden hallinta on myös rakennettava osaksi yhteisiä toimintatapoja ja kehittämisen käytäntöjä perehdytyksestä työpaikkakokouksiin. Näin jokainen työntekijä persoonasta rippumatta osaa toimia erilaisissa yllättävissä ja kuormittavissa tilanteissa omaa ja yhteistä turvallisuutta ylläpitävällä tavalla.

Anna-Leena Kurki @AnnaLeenaKurki

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana Työsuojelurahaston rahoittamassa Turvallisuuden edistäminen opetusalalla (EduSafe)-hankkeessa. Hankkeessa tuotetaan tietoa opetusalan turvallisuuden hallinnan nykytilasta ja kehittämistarpeista sekä kehitetään välineitä oppilaitosten turvallisuuden hallintaan ja johtamiseen. Voit seurata hankkeen etenemistä Twitterissä #edusafe.