tiistai 22. huhtikuuta 2014

Rajat, joita ei saa rikkoa

Tutkimushankkeemme nimi, Rajoja rikkova työ, sai mielessäni uusia merkityksiä luettuani Antti Kasvion kirjan Kestävä työ ja hyvä elämä. Kirja kertoo siitä, miten valistuksen ajan lupaus on kääntynyt vastakohdakseen. Modernissa maailmassa tehty työ ei olekaan saanut aikaan vapautumista aineellisen niukkuuden rajoista. Sen sijaan työ on hyvää vauhtia aiheuttamassa perustavanlaatuisen resurssiniukkuuden. Ihminen on työtä tekemällä rikkonut planetaariset raja-arvot.

Työn pitäisi olla inhimillisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää. Sen pitäisi pysyä noille ulottuvuuksille määriteltävien rajojen sisällä. Resursseja ei saisi kuluttaa liikaa. Modernin ajan työ on kuitenkin koetellut ja rikkonut rajoja kaikilla kestävän toiminnan ulottuvuuksilla. Näiden rajojen rikkominen ei ole hyvä asia, sillä se vaarantaa ihmiskunnan tulevaisuuden.

Toisenlainen työnteon malli olisi kuitenkin mahdollinen. Työ voisi kuluttamisen sijasta tuottaa inhimillistä, sosiaalista ja ekologista hyvinvointia ja rikkoa siinä kaikki vanhat ennätykset. Viime aikoina on kuitenkin esitetty paljon puheenvuoroja, joissa perustellaan, että nykyisen talousjärjestelmän puitteissa se ei enää onnistu. Puheenvuorojen esittäjien mukaan nykyjärjestelmässä työ tuottaa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja inhimillistä kärsimystä sekä tuhoaa luonnon vääjäämättömällä logiikalla. Työtä tehdään väärään suuntaan. Tilanteen huomaamiseksi ei tarvitse olla tohtori.

Ihminen ei saisi työllään rikkoa inhimillisen, sosiaalisen tai ekologisen kestävyyden rajoja yksinkertaisesti siitä syystä, että ihminen ja luonto ovat itsessään arvokkaita. Noiden rajojen rikkomisesta ei seuraa mitään hyvää. Raha sen sijaan on vain ihmistyöllä luotu väline varsinaisten päämäärien saavuttamiseksi. 

Raha on kuitenkin vanha keksintö, nykyinen talousjärjestelmä hieman uudempaa perua. Nykykriteereillä talousjärjestelmä ei ehkä täyttäisi innovaation kriteereitä. Se ei tuota sitä hyvää, mitä sen pitäisi. Yleensä toimimaton väline korjataan tai uusitaan. Rahan kerryttämiseksi ja siitä kilpailtaessa ollaan kuitenkin valmiita tekemään huomattavia kompromisseja inhimillisessä, sosiaalisessa ja ekologisessa mielessä. 

Tämä on hämmästyttävää. Moniko takkapuita tarvitseva jättäisi kotinsa lämmittämättä, jotta voisi säästää kirveensä teroittamiselta? 

Anu Järvensivu

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana Rajoja rikkova työ -tutkimushankkeessa. Hankkeen tavoitteena on parantaa työpaikkojen sujuvan toiminnan edellytyksiä.


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Mistä on hyvä esimieskoulutus tehty?

Tuore esimies, millainen osaaminen olisi sinulle hyödyllistä? Entä mikä saa sinussa aikaan oppimista?

Esimieskoulutuksissa mietitään usein, millaista on hyvä johtaminen. Tulokseksi saadaan pitkiä listoja ja isoja odotuksia: kaivataan kannustavuutta, päättäväisyyttä, johdonmukaisuutta, vuorovaikutustaitoja, oikeudenmukaisuutta, rohkeutta tarttua vaikeisiin asioihin, vastuullisuutta, avoimuutta jne jne. Tuore esimies on uuden edessä – ja suuriin saappaisiin hyppäämässä.

Tuoreen esimiehen näkökulmasta olosuhteet toiminnalle tulevat useimmiten annettuina. On harvoin mahdollista rekrytoida koko tiimiä mielensä mukaan, vaan se sekä muut olennaiset organisatoriset reunaehdot ovat jo valmiina odottamassa. Voimavaralähtöisyys esimiestyössä tarkoittaa monia asioita. Pomohautomossa se on mm. sitä, että vallitsevat olosuhteet pystytään näkemään mahdollisuuksina tai vähintäänkin potentiaalisina voimavaroina.

Jokaisessa työssä on tekijöitä, jotka kuormittavat. On toki tarpeellista korjata työpaikan epäkohtia, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on luoda innostavaa, mielekästä työtä ja positiivista, aktiivista hyvinvointia työyhteisöön.

Pomohautomo-koulutuksen resepti on lyhyesti sanottuna tämä: esimiestyön keskeiset asiat käydään napakasti läpi, ne tuodaan käytännön kontekstiin ja niistä keskustellaan yhdessä.

Moni tulee esimies-koulutuksiinkin sillä mielellä, että ”nyt saan nojautua taaksepäin, kuunnella ja vain olla”. Useimmissa koulutuksissa kaikkien kannalta antoisimmat ja opettavaisimmat hetket koetaan kuitenkin yhdessä keskustellen, olivatpa keskustelun taustalla sitten kalvoesitykset tai ryhmätyöt.

Se, mitä maailmasta – vaikkapa esimiehenä toimimisesta – ajattelemme, rakentuu paljolti muiden kanssa keskustellessa. Hahmotamme todellisuuden sen mukaan, mitä kuulemme muiden kertovan, mitä itse sanomme muille ja millaisen vastakaiun sanomamme saa muissa aikaan.

Aloitamme Työterveyslaitoksella 16.5. Pomohautomo-koulutuksen. Puolipäiväinen esimiehen ”ensiapupaketti” on tarkoitettu uusille ja uudistuville esimiehille. Käsiteltäviä aiheita ovat esimiehen vastuut ja velvollisuudet, ihmisten johtaminen ja vuorovaikutus sekä esimiehen oma uudistuminen ja hyvinvointi. Tarkemmat tiedot koulutuksesta löydät Työterveyslaitoksen koulutuskalenterista.

Tommy Larvi ja Anna Vanhala

Jos tekstimme herätti ajatuksia, voit kommentoida suoraan alhaalle. Seuraa ja osallistu myös Twitterissä #pomohautomo @pomohautomo.





torstai 10. huhtikuuta 2014

Kenelle teet töitä?

Tuntuuko, että työsi on hajanaista ja työsi merkitys on kadoksissa? Kysypä itseltäsi, kenelle teet töitä.

Väitän, että jokainen meistä tekee töitä tuottaakseen lisäarvoa asiakkaalle tai jollekin ulkopuoliselle sidosryhmälle. Organisaatiota ei ole lähtökohtaisesti koskaan rakennettu organisaatiota itseään varten. Palkkapussini kulkee vain työnantajan tilin kautta, mutta tosiasiallinen palkanmaksajani on aina asiakas.

Voit jatkaa harjoitusta ja tarkistaa, miten paljon kalenterissasi on varattuna aikaa töille, jotka palvelevat asiakkaita, välillisesti tai välittömästi. Näin pääset käsiksi siihen, käytätkö työaikasi olennaisiin asioihin. Kalenteri on tässä suhteessa lahjomaton työkalu, kun vaan pidät sen ajan tasalla.

Mikäli vastauksesi on ”liian vähän aikaa asiakkaille”, on tilanne helposti korjattavissa. Ryhdy tekemään enemmän välittömästi tai välillisesti asiakkaalle lisäarvoa tuottavaa työtä. Tee arjen valinnat oikein ja tätä kriteeriä käyttäen. Jos koet, että se on vaikeaa, voi olla, että organisaatiosi tai sinä tarvitset siihen apua.

Minä, työkaverini ja monet muut perustamme tekemisemme siihen, että autamme asiakkaitamme kehittämään työskentelyolosuhteet, jossa asiakkaille lisäarvoa tuottava työ on mahdollista. Jos tarvitset tähän tukea, ole yhteydessä, autamme mielellämme, sillä olemme täällä Sinua varten!

Markus Kräkin

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen asiakasjohtaja. 

gsm 043 8245 318
Arinatie 3 A
00370 Helsinki

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Sähköisen vuorovaikutuksen edellyttämistä taidoista

Kauas on tultu ajoista, kun puhelimen keksiminen aiheutti sosiaalisen kanssakäynnin sääntöihin hämmennystä. Yhteys äänen ja kasvojen väliltä hävisi, ja ihmisen saattoi enää tunnistaa vain äänestä.

Sähköinen viestintä on nykyään arkisinta arkea, mutta yhä on olemassa ero sen ja kasvokkain tapahtuvan viestinnän välillä. Pohdiskelin, mitä kanssakäynnin puolia ja taitoja sähköisen kanssakäynnin yleistyminen edellyttää meiltä esimerkiksi työelämässä.

Organisaatioiden tukipalvelut, esimerkiksi tietotekniset, sijaitsevat usein toisen katon alla sähköisen yhteyden päässä. Tunnistaminen tapahtuu tunnuksilla, jotka ovat salasanojen takana. Kiireetön, tarkkarajainen ongelmanratkaisu hoituukin sähköpostitse sujuvasti. Tietoa saattaa kuitenkin välillä saada runsaammin kasvokkain ja suullisesti viestien. Myös mahdolliset väärinymmärrykset on helppo korjata heti.

Sähköisen rajan yli toiminta korostaa kuullun ymmärtämisen ja selittämisen taitoja, kun vierineuvonta jää pois. Se edellyttää neuvon kysyjältä myös omatoimisuutta ja aktiivista oppijan roolia esimerkiksi tietoteknisissä asioissa. Itsepalvelu ja palvelu tavallaan yhdistyvät.

Toiseksi ystävällisyyden ja tuttavallisuuden ilmaisut ja niihin liittyvä osaaminen korostuvat. Kun neuvojan ja neuvottavan suhdetta ei määritä tuttuus, helppo lähestyttävyys rakennetaan muiden asioiden, kuten ennakoitavan kohteliaisuuden, varaan.  Saamani palvelu onkin ollut ystävällistä ja asiantuntevaa, joten kynnys soittaa neuvoja tarvittaessa on matala.

Kasvokkaista viestintää tarvitaan erityisesti luottamuksen rakentamisessa, esimerkiksi uusien yhteistyökumppanien kanssa. Lisäksi kasvokkaisuuden myötä piirtyy konkreettinen kuva siitä, kuka vastaa mistäkin ja kenen puoleen voi kääntyä.

Sähköinen vuorovaikutus edellyttää paitsi tietoteknisten taitojen jatkuvaa opettelua ja sopivaa viestinnän tyyliä, myös taitoa arvioida, mikä viestinnän väline ja kanava palvelee käsillä olevan asian etenemistä parhaiten.

Kaisa Eskelinen

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana Rajoja rikkova työ -tutkimushankkeessa. Hankkeen tavoitteena on parantaa työpaikkojen sujuvan toiminnan edellytyksiä.