tiistai 18. helmikuuta 2014

Työn vapaasti valitut rajat?

Työ läpäisee kodin rajan helposti, mikä voi olla sekä myönteistä että kielteistä. Onko kyse vapaasta valinnasta vai vapaa-ajasta väkisin viedystä ajasta ja energiasta?

Vapaata valintaa ja väkisin vietyä on joskus vaikea erottaa toisistaan. Töitä tehdään vapaalla usein sen vuoksi, että halutaan hoitaa työt hyvin, ollaan velvollisuudentuntoisia ja vastuullisia. Ollaan vastuussa kollegoille, asiakkaille, työlle tai itselle.

Tästä syystä työpäivän ulottumista kodin piiriin pidetäänkin usein henkilökohtaisena asiana, vaikka toisinaan syyt löytyvät työpaikkatasolta, kuten liiallisesta työmäärästä tai laajemmin työelämän tihentymisestä ja tehostamispyrkimyksistä.

Monia työn rajoja ja niiden ylityksiä on hyvä ihmetellä aika ajoin vapaan valinnan ja välttämättömyyden näkökulmasta. Miten työni sisällölliset rajat asettuvat? Mihin lähden mukaan? Mitä vaadin ja mihin suostun? Mitä tavoittelen? Keiden kanssa teen yhteistyötä ja keiden kanssa en?


Joissain kohti voin oikeasti itse määrittää rajani, mutta toisinaan rajojen paikan ja vahvuuden syyt löytyvät jostain ihan muualta. Välillä muutoksia kannattaa hakea itsestä ja omasta toiminnasta, mutta joskus on paikallaan katsoa rakenteita, järjestelmiä ja totuttuja toimintatapoja, jotka houkuttelevat ja viekoittelevat toimimaan tietyllä tapaa. Miten vapaa se oma halu lopulta onkaan?

Kun puhutaan vapaasta valinnasta, unohdetaan helposti se, millaiselta pohjalta ja millaisissa olosuhteissa valintoja tehdään. Valinnat ovat usein sidoksissa moniin tekijöihin, joihin ei itse voi suoranaisesti vaikuttaa. Valinta-avaruus on laaja mutta rajattu. Joskus tosin näemme sen rajatumpana kuin se todellisuudessa onkaan. 

Mikä on mahdollista tässä työssä, tässä hetkessä, tässä tilanteessa, tässä ajassa, tässä kulttuurissa ja tällaisena kuin olen? Valinta-avaruuteni on ainakin jossain määrin eri kuin sinulla. Avaruuteni rajoja voisin vielä laajentaa. 

Minna Toivanen

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana Rajoja rikkova työ -tutkimushankkeessa. Hankkeen tavoitteena on parantaa työpaikkojen sujuvan toiminnan edellytyksiä.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Työ (ja vapaa-aika) kuuluu kaikille

Työterveyslaitoksen Guy Ahonen haastoi 20.1.2014 kolme keskenään erilaista tahoa bloggaamaan aiheesta työn ja vapaa-ajan erottaminen. Teksti oli hyvä ja ajatuksia herättävä, samoin vastineet.

Jäimme kuitenkin täällä verkkotoimituksessa miettimään, että aiheesta voisi olla sanottavaa yhdellä jos toisellakin suomalaisella. Mitä siitä sanoisi perheellinen, pienten lasten vanhempi? Ministeri? Yrittäjä?

Haastan tällä lyhyellä alustuksella muun muassa kouluttaja, tietokirjailija Katleena Kortesuon kirjoittamaan aiheesta omasta näkökulmastaan. Linkitän tekstit tähän omani alle, kun haasteet on otettu vastaan (ja minulle on kerrottu siitä).

Haasteeseen saavat ottaa osaa kaikki blogia pitävät. Olen kiinnostunut kaikenlaisista elämäntilanteista ja -tarinoista!

Ja mitäkö itselläni on aiheesta sanottavaa? Molempia pitää olla mutta sopivasti.

Kaisa Into
kaisa.into@ttl.fi

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen verkkotoimituksen uusin jäsen ja ihan Intona joka päivä.

***

Haasteeseen on vastattu, mahtavaa! Kiitokset:

1. Rauhaa ja rakkautta: Elämää, työtä, työelämää, elämäntyötä... 4.2.2014
2. EOT: Vapaata työaikaa, työlästä vapaa-aikaa, 6.2.2014
3. This is not the life i ordered: Ohjeita työn ja vapaa-ajan erottamiseen, 6.2.2014
4. Tohtorille töitä: Aherrusta ja lepoa sopivassa suhteessa, 10.2.2014