torstai 10. joulukuuta 2015

Anna armoa itsellesi

Pöydällä oleva tekemättömien töiden pino tympii. Tänäänkään en ehtinyt tehdä mitä olin suunnitellut. Olisi pitänyt olla tehokkaampi. Olisi pitänyt tehdä enemmän. Tuntuuko tutulta?

Riittämättömyyden kokemusta säestävät usein itsesyytökset. Sisun, sinnikkyyden ja selviytymisen rinnalla kulttuurissamme kulkee itseruoskinnan eetos. Jos työelämä tuntuu ankaralta, voi olla syytä katsoa peiliin.

Vaikka myötätuntoa ja avunantoa riittää kollegoille, itseltä vaaditaan usein enemmän. Itseä kannattaisi kuitenkin kohdella kuten muitakin. Itseen suunnattua myötätuntoa (self-compassion) tutkinut Kristin Neff kehottaa vaientamaan sisäisen kriitikon ja korvaamaan sen sisäisellä tuen, ymmärryksen ja huolenpidon äänellä.

Neffin määritelmän mukaan itselleen myötätuntoiset ihmiset eivät vähättele tuskaansa kohdatessaan riittämättömyyden tunteita tai vastoinkäymisiä. He eivät kuitenkaan liioittele sitä tai koe olevansa ainoita elämän epäonnistujien listalla (Aina juuri minulle käy näin!). Toisin sanoen, he osaavat laittaa asiat perspektiiviin, eivätkä ajattele olevansa ainutlaatuisen yksin vastoinkäymistensä kanssa. Neffin tutkimusten mukaan ihmiset, jotka hyväksyvät myötätuntoisesti oman epätäydellisyytensä, voivat henkisesti paremmin.

Myötätunnon osoittaminen itselle ei tee työntekijästä laiskaa alisuorittajaa, päinvastoin. Ajattele vaikka työpaikkaa, jossa esimies tukee ja kannustaa, vaikka et aina onnistuisikaan niin hyvin kuin olisit halunnut. Yrittäisitkö siellä vähemmän kuin työpaikassa, jossa johdetaan pelolla ja ankaruudella? Armollinen suhtautuminen omaan suoriutumiseen ja jaksamiseen on samalla investointi hyvinvointiin.

Myötätunto itseä kohtaan voidaan nähdä ajattelutapana, joka parantaa yksilön valmiuksia selvitä tulevista koettelemuksista. Kestävällä pohjalla oleva työkyky ja työhyvinvointi edellyttää omasta jaksamisesta huolehtimista. Vaikka aina ei voisikaan vaikuttaa työn kuormittavuuteen, omaa suhtautumista muokkaamalla työstä voi tuunata mielekkäämpää. Riittämättömyyden ja epätäydellisyyden kanssa painiessa eteen- ja ylöspäin päästään kannustamalla, ei kurittamalla.

Lotta Harju

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on kiinnostunut siitä, miten työntekijät voivat omalla toiminnallaan tehdä työstään innostavampaa ja ehkäistä työssä leipääntymistä. Tutustu innostavien ja menestyvien työyhteisöjen INSPI-hankkeeseen.

Lähteenä mm.
Neff, K. (2003). Self-compassion: An alternative conceptualization of a healthy attitude toward oneself. Self and identity, 2(2), 85-101.

Neff, K. D., Kirkpatrick, K. L., & Rude, S. S. (2007). Self-compassion and adaptive psychological functioning. Journal of research in personality, 41(1), 139-154.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Henkilöstöään kehittävä yritys voittaa aina

Monilla toimialoilla yritysten toiminta perustuu yhä enemmän tietoon – toiminta on tietointensiivistä. Tästä johtuu, että kyky etsiä, omaksua ja muokata tietoa on olennaisen tärkeä yrityksen kilpailukyvyn kannalta. Liiketoimintaympäristö monimutkaistuu ja muutokset tapahtuvat yhä nopeammin. Yrityksen on sopeutettava toimintaansa liiketoimintaympäristön muutosten mukaisesti tai muuten yrityksen toiminta loppuu, koska kilpailukykyä ei enää ole.

Digitalisaatio liiketoiminnan uudenlaisena mahdollistajana on nykypäivän usein käytettyjä termejä. Sillä kuvataan esim. tiedon hallinnan ja muokkauksen automatisointia asiakkaan saataville aikaisemmasta poikkeavan tai käyttökelpoisemman palvelun muodossa. Digitalisaation avulla voidaan saada hoidettua monia liiketoiminnan rutiinitehtäviä aikaisempaa nopeammin ja erityisesti aikaisempaa pienemmillä kustannuksilla.

Digitalisaatiolla on kuitenkin vain välineellinen arvo yrityksen arvoketjussa sekä kilpailukyvyn muodostumisessa. Tällaiset operatiivista tehokkuutta edistävät välineet ja järjestelmät eivät ole yksistään riittäviä kilpailukyvyn saavuttamisen kannalta, sillä samoilla markkinoilla kilpailevat yritykset pystyvät helposti hankkimaan samat välineet ja myös kopioimaan kilpailijoiden käyttämiä välineitä ja järjestelmiä. Näin ollen digitalisaatio välineineen ei sinänsä voi olla kestävän kilpailuedun lähde, mutta henkilöstön osaaminen on.

Onnistunut digitalisaatio edellyttää kilpailukyvyn avaimet sisältävää raaka-ainetta, eli tietoa, joka on muokattu tarkoitukseen sopivaksi ja lopullisen palvelun käyttäjän, asiakkaan, tarpeita mahdollisimman kannattavalla ja tehokkaalla tavalla ymmärtäen. Yrityksen tärkein voimavara on siis sen henkilöstö, joka hallitsee tiedon ja sen muutoksen ja osaa suunnata omaa sekä yrityksen toimintaa uusia tilanteita vastaavaksi. Henkilöstö toki tarvitsee käyttöönsä erilaisia uuden teknologian mahdollistamia välineitä ja järjestelmiä, mutta niillä ei ole arvoa ilman asiantuntevia käyttäjiä ja uudelleen muotoilijoita.

Kestävän kilpailukyvyn mahdollistavaa henkilöstöä on harvoin saatavissa työmarkkinoilta ilman että he tarvitsevat lisäkoulutusta osatakseen riittävän hyvin tehtävänsä yrityksessä. Tämän vuoksi yrityksen on tehtävä henkilöstön koulutus- ja kehittämisinvestointeja. Osaavasta ja tehtävissään kokeneesta henkilöstöstä on myös syytä pitää yrityksessä hyvää huolta jo senkin vuoksi, etteivät henkilöstön kehittämiseen investoidut varat valu henkilöstön mukana kilpailijoiden käyttöön. Niinpä voidaankin sanoa mm. Peter Sengea mukaillen: ”Yrityksen tärkein pääoma kävelee aamulla ovesta sisään ja illalla ovesta ulos.”

Tiina Vihtonen

Kirjoittaja on kiinnostunut siitä, miten yritykset tekevät työhyvinvoinnilla tulosta. Hän on ollut mukana Innostuksen Spiraali -hankkeessa, jossa tutkitaan innostavia ja menestyviä työyhteisöjä.