tiistai 27. lokakuuta 2015

Työterveydeksi!

Työterveyshuollosta keskustellaan paljon ja moneen eri sävyyn. Erityisesti joustavaa lääkäriin pääsyä kiitellään. Toisaalta kritiikin mukaan juuri siksi työterveyshuolto on tehnyt terveydenhuollostamme epäoikeudenmukaisen.

Tunteet ovat ottaneet tilaa järjeltä, kun on haettu syitä perusterveydenhuollon kriisiin. Onko työterveyshuolto kaiken pahan alku ja juuri, vai ovatko taustalla ihan muut syyt, jotka ovat johtaneet myös työterveyshuollon sairaanhoitokeskeisyyteen?


Taaksepäin katsomisen sijaan odotukset tulee suunnata sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistukseen. Työterveyshuollosta suunnitelmien yhteydessä ei ole puhuttu paljoakaan. Kuitenkin pääministerin suulla on annettu ymmärtää, että sote-uudistuksen onnistuessa nykyisenlaista työterveyshuoltoa ei enää tarvita. Mitä sitten jää jäljelle?

Pahin pelko liittyy koko työterveyshuollon alasajoon, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tämän estävät ne kansainväliset työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvät sopimukset, joihin Suomikin on omalla lainsäädännöllään sitoutunut. Toinen ylläpidetty pelote on sairaanhoidon loppuminen työterveyshuollosta. Ikään kuin muu terveydenhuolto saataisiin toimimaan yhtään paremmin, jos työterveyshuollossakin jätettäisiin sairaat hoitamatta!

Itse näen aihetta toiveikkuuteen. Kun sote-uudistus onnistuu tavoitteissaan, kansalaisten on nykyistä helpompi päästä lääkäriin myös terveyskeskuksissa – tai mistä itse kukin haluaa terveydenhuollon palvelunsa hakea. Silloin työterveyshuolto ei ole enää ainut paikka, jossa lääkärille pääsee kohtuuajassa. Tämä tulee vähentämään työterveyshuollossa paineita sairauksien hoitoon, mikä ei kuitenkaan tarkoita sairaanhoidon loppumista.

Mitä työterveyshuoltoon jää, jos työikäisten sairaanhoidosta merkittävä osa siirtyy muualle? Kun työnantajien tarvitsee maksaa vähemmän henkilöstön sairaanhoitokuluja, rahaa ja työaikaa voidaan panostaa aikaisempaa enemmän siihen, mihin työterveyshuolto on alun perin kehitetty ja missä työterveyshuolto on hyvä: työterveyden ja työkyvyn edistämiseen työelämää kehittämällä.

Työterveyshuolto on lääketieteen erikoisala, jossa tunnistetaan ja hoidetaan työhön liittyviä sairauksia, kuten työkykyä toistuvasti tai pitkäaikaisesti heikentävät sairaudet. Asema terveydenhuollon ja työpaikkojen välisenä siltana luo tähän jatkossakin ainutlaatuiset mahdollisuudet.

Kari-Pekka Martimo

Kirjoittaja on lääketieteen tohtori, jonka erityisalaa ovat työterveyshuolto, työhyvinvointi ja sairauspoissaolojen hallinta. Hän on Työterveyslaitoksen Työterveysyhteistyö-palvelukeskuksen johtaja.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Ketteryys ei tarkoita kaaosta

Olemme päässeet hyvään vauhtiin Kasvuyritysten ketterä henkilöstöjohtaminen – toimintamalleja pk-yrityksille -hankkeen haastatteluissa. Haastattelemme kaikkiaan pariakymmentä toimitusjohtajaa, yrittäjää tai henkilöstöasioista vastaavaa henkilöä sellaisista kasvuyrityksistä, jotka ovat päässeet toiminnassaan jo vähän pidemmälle. Myös kasvukipuja kokien. Yhteistä näille yrityksille on se, että he ovat toiminnaltaan ketteriä: nopeasti reagoivia, joustavia, kokeilevia ja kyseenalaistavia.


Äkkipäätä ketterä toiminta voi kuulostaa sekavalta. Miten työn tekeminen voi onnistua jos jatkuvasti reagoidaan kaikkeen, kokeillaan uusia juttuja, joustetaan suuntaan jos toiseen ja lopulta vielä kyseenalaistetaan kaikki edellä mainittu? Eräs toimitusjohtaja avaa ilmiötä näin:

Jotta pystyisi olemaan palveluntuottajana ketterä, mun näkökulma on, että pitää olla systematiikkaa ja rakenteita. Et tavallaan se ketteryys ei voi olla sitä, et me ollaan kaikki tosi ketteriä ja hypitään minne sattuu vaan siin pitää olla just ne Simple Rules… Me voidaan tehdä nopeitakin käännöksiä kun me tiedetään yhdessä, et minne me ollaan sitten loppujen lopuksi menossa… Se antaa meille sen mahdollisuuden ketteryyteen. (kasvuyrityksen toimitusjohtaja)

Sukellus pintaa syvemmälle paljastaa ketteryyden ytimen. Ketterä toiminta perustuu yksikertaisiin sääntöihin, jotka ohjaavat kohti yhteistä päämäärää. Ketteryys ei siis tarkoita suinkaan kaaosta, vaan luovaa ja muokkautuvaa tapaa pyrkiä kohti kristallisoitunutta päämäärää.

Voisiko työn muuttaminen ketterämmäksi olla näin helppoa myös muualla kuin kasvuyrityksissä? Määriteltäisiin vaan kaikille selvät, yhteiset tavoitteet, joihin pääsemisen keinot voitaisiin valita luovasti ja rohkeasti kokeillen? Kannustan pohtimaan ja kokeilemaan!

Minna Janhonen (Twitter: @minnajanhonen)

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana Kasvuyritysten ketterä henkilöstöjohtaminen -hankkeessa.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Jokaiselle työpaikalle kunnanjohtaja Tolonen – Metsoloiden innostava esimies

Erkki Metsola (TV-sarjasta Metsolat*) on entinen kilpahiihtäjä, jolla on valtava unelma. Hän aikoo rakentaa laskettelukeskuksen Hoikan kuntaan, keskelle Kainuuta. Kunnanjohtaja Tolonen näkee Erkin rohkeassa suunnitelmassa pitkäntähtäimen mahdollisuuden ja innostaa ja kannustaa Erkkiä toteuttamaan sen. Tolonen ymmärtää, että Erkki, entisenä talviurheilun ammattilaisena, on hankkeen käytännön toteuttamisessa häntä itseään taitavampi ja osaavampi. Tolonen luottaa Erkkiin ja valtuuttaa hänet toimimaan, ja keskittyy itse tukijan ja auttajan rooliin.

Rakennusprosessin aikana Erkki kohtaa jatkuvasti haasteita. Kilpakumppani Kari yrittää toistuvasti hankaloittaa hankkeen toteuttamista ja jopa kaapata koko hankkeen itselleen. Kunnanjohtaja Tolonen ratkoo Karin ja Erkin kahnauksia käyttämättä kuitenkaan valta-asemaansa kumpaakaan kohtaan väärin. Tolonen ymmärtää Karin näkökannat, mutta tietää mikä on oikein, väärin ja oikeudenmukaista. Tolonen ei myöskään kanna Karille kaunaa, vaan pystyy antamaan hänen virheensä anteeksi.

Haastavimmat ongelmat laskettelurinneprojekti kohtaa 1990-luvun laman kourissa ja koko rinneprojekti on vaarassa kaatua. Tässäkin kiperässä tilanteessa Tolonen säilyttää käsityksen siitä, mihin suuntaan tulevaisuudessa ollaan menossa ja mitä Erkiltä seuraavaksi odotetaan. Tolonen on rehellinen tilanteen vakavuudesta, mutta toimii roolimallina ja jaksaa kannustaa tappiomielialan kourissa vellovaa Erkkiä.

Lopulta Erkki selviää haasteista ja laskettelurinne valmistuu. Projektin päätyttyä Tolonen ei suinkaan patsastele itse parrasvaloissa, vaan antaa työstä kunnian sille, jolle se todella kuuluu – Erkille.

Suomen nykytilanteessa toivon, että kunnanjohtaja Tolosen kaltaisia esimiehiä löytyisi jokaiselta työpaikalta. Innostava ja kannustava esimies, joka miettii keinoja, joilla työntekijät kukoistaisivat ja pystyisivät antamaan parhaansa, on jo itsessään tärkeä työn imua edistävä työpaikan voimavara. Työntekijän työn imua edistää myös se, että esimies on rohkea suunnannäyttäjä, joka kannustaa aloitteellisuuteen ja uudistushakuisuuteen ja mahdollistaa työntekijöiden kehittää työtään juuri heille itselleen parhaiten sopivaksi. Ja työn imu taas on työpaikan tuottavuuden, jos nyt ei aivan tae, niin vähintäänkin äärimmäisen tärkeä edistäjä!

Piia Seppälä

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka tarkastelee parhaillaan INSPI-hankkeessa palvelevan johtamisen tunnuspiirteitä ja on totaalisen koukussa Metsolat-sarjaan. 


*Tapahtumat perustuvat Metsolat-sarjaan. Metsolat on suomalainen draamasarja, jota esitettiin Suomessa vuosina 1993–1995.

Palvelevan johtamisen tunnuspiirteet: van Dierendonck, D. (2011). Servant leadership: A review and synthesis. Journal of Management, 37, 1228–1261.

torstai 8. lokakuuta 2015

Onko paikalla väliä?

Työn tekemisen paikan merkitys modernia asiantuntijatyötä tekevän hyvinvoinnille ja tuottavuudelle on yksi keskeinen kysymys mietittäessä fiksua työn tekemistä. Vai onko? Etätyötä tutkittaessa on havaittu, että työn tekijät mieltävät kotona tapahtuvan työskentelyn helpottavan keskittymistä vaativien työtehtävien suorittamista, edesauttavan työn ja muun elämän yhteensovittamista, antavan enemmän mahdollisuuksia päättää omista työjärjestelyistä, vähentävän stressiä ja lisäävän työtyytyväisyyttä sekä tuottavuutta. On myös havaittu, että sitoutuminen organisaatioon kasvaa etätyötä tehtäessä.



Toisaalta tutkimustulokset kertovat etätyöntekijöiden voivan kokea myös työyhteisöstä vieraantumista, oman näkyvyyden vähenemistä työyhteisössä, tiedonsaannin ja informaation kulun vähenemistä ja uralla edistymisen odotusten heikkenemistä. Kotona voi olla häiritseviä keskeytyksiä, työn intensifioitumista työholismiin asti, työn ja perhe-elämän konflikteja sekä henkistä huonovointisuutta. Myös organisaatioon sitoutuminen heikkenee. Joidenkin työnantajien mielestä etätyön haittapuolet ovat olleet niin merkittäviä ja erityisesti työn tuottavuutta laskevia, että he ovat kieltäneet etätöiden tekemisen organisaatiossaan.

Tutkimustulokset ovat siis ristiriitaisia ja siten hieman hämmentäviä, jopa kiusallisia, mutta tarkemmin ajateltaessa ennalta aavistettavia. Sama asia voi vaikuttaa monella tavalla ja aivan vastakkaisellakin tavalla asiantuntijatyötä tekevän hyvinvointiin ja tuottavuuteen, yksittäisestä tilanteesta, henkilökohtaisista ominaisuuksista sekä työskentelytottumuksista riippuen.

Esimerkiksi blogia kirjoitettaessa kyse voi olla hienovaraisista persoonaan liittyvistä tekijöistä luovan tuottamisen tilan saavuttamisessa. Kodin rauhallinen rento fiilis voi joillakin asiantuntijoilla johtaa liialliseen stressittömyyteen. Kirjoittaja tarvitsee optimaaliset olosuhteet yltääkseen niin sanottuun flow-tilaan ja ylittääkseen muun muassa itsekritiikin muurin.

Työtehtävän kannalta optimaalisen psyykkisen tilan rakentaminen lähtee, ainakin jossain määrin, fyysisestä tilasta. Toimistoympäristö jo sinällään valmistaa meidät ”toimistotehtäviin” ja työsuorituksiin vuorovaikutussääntöjen ja työskentelymallien ja -tottumusten johdattamana. Työt tulevat tehtyä ja olemme tyytyväisiä.

Poikkeaminen rutiineista ja totutuista ajattelumalleista voi noissa olosuhteissa olla haastavaa ja toisaalta keskittyminen yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja mahdotonta. Innovaation siementen tuottamiseksi ja luovuuden mahdollistamiseksi sekä uusien ideoiden synnyttämiseksi tilavalinnoilla voidaan etsiä esimerkiksi erilaisia välitiloja. Meille kullekin välitilat lienevät yksilöllisiä ja niiden saavuttaminen vaihtelevaa.

Joku ei ehkä tunnista ilmiötä lainkaan. Eräs mainio esimerkki välitilan saavuttamisesta on J.K.Rowlingin saama idea Harry Potterin kirjoittamisesta tunteja myöhässä olevassa junassa Manchesteristä Lontooseen ja ensimmäisen kirjan kirjoittaminen Clapham Junctionin rautatieasemalla. Kahvilassa ja ravintolassa kirjoittamisesta muodostuikin hänelle tapa kutsua Harry-tarinat esiin. Ja tässä hän onnistuikin varsin menestyksekkäästi.

Erilaisten työtehtävien suorittamista tukevien tilojen käyttö fiksusti vaatii työntekijältä itseohjautuvuutta ja työnantajalta joustavuutta sekä keskinäistä luottamusta. Lisäksi tarvitaan hyvät työvälineet, jotka mahdollistavat sujuvan ja joustavan monessa paikassa työskentelyn.

Etätyötutkimuksissa esiin tullut hyvinvoinnin ja tuottavuuden potentiaali saadaan käyttöön työnteon kulttuurissa, jossa edistetään niin yksilön kuin yhteisönkin herkkyyttä havaita ja hyödyntää paikkojen mahdollisuuksia fiksumman työn tekemiseen. Tällaisen työkulttuurin ydintä ovat kokeileva työtapa ja kokemusten jakaminen.

Seppo Tuomivaara

Kirjoittaja on psykologian tohtori, joka toimii Työterveyslaitoksen Tilannekuva ja verkostot -tiimin päällikkönä. Hän on tutkinut muun muassa etätyötä ja työn tekemisen paikan merkitystä työhyvinvointiin. Lisäksi hän on kirjoittanut luovuudesta sekä osallistuvasta innovaatiotoiminnasta.

Etätyöläisen ajatuksia jääkaapin viereltä

Siellä sitä olisi, välipalaa jääkaapissa. En nouse hakemaan sitä, mutta tajuan pienen nälän haittaavan työntekoani. Ajatus takkuaa, ja mieliala alkaa laskea.

Säännöllinen syöminen on avain painonhallintaan, sanotaan. Ymmärrän myös, että oman hyvinvoinnin kannalta olisi parempi syödä kevyesti ja usein, ei siis raskaasti ja harvoin. Aivotkin pitävät siitä, että verensokeri ei heittele liikaa ylös tai alas.

Mikä siinä välipalan syömisessä on sitten niin vaikeaa?

Luultavasti se on se uuden tavan aloittaminen. Kun välipala ei ole kuulunut osaksi työpäivää, sitä ei kaipaa ja se tuntuu turhalta. Kahvitauotkin olen tottunut pitämään ruudun äärellä.

Etätöissä välipalan syöminen saa aikaan myös syyllisen olon. Mihin tämä homma oikein karkaa, jos kukaan ei vahdi työntekoani, saati syömisiäni?

Säännöllinen syöminen liittyy kuitenkin työntekijän itsestään ja työkyvystään huolehtimiseen. Tutkimusprofessori Minna Huotilainen onkin todennut, että kykyä havainnoida omaa fysiologista tilaansa voi pitää uutena keskeisenä työelämätaitona.  Ei ole siis yhdentekevää, millä kierroksilla aivoni ovat, koska niiden toimiessa huonosti saatan joutua tekemään saman asian monta kertaa.

Tänään vietetään sekä Kansallista etätyöpäivää että  #MakujenPäivä-haasteviikkoa. Tämä on minun panokseni molempiin: opettelen välipalan syömisen normaaliksi rutiiniksi, vaikka viettäisinkin työpäiväni etänä. Koska sen ehtii huomata jo töiden lomassa, että #välipalallaonväliä.

Kaisa Into

Kirjoittaja on verkkotoimittaja, joka rakastaa kaikkea makeaa.