tiistai 27. toukokuuta 2014

Ankeilusta autuuteen: miten tuunata mielekkäämpiä työtapoja

INSPI-hankkeen hengessä lupauduin kokeilemaan muutaman viikon ajan, voinko muokata stressin ankeuttamasta työminästäni myönteisemmän ja mitä siitä seuraisi. Koska olin mennyt huutelemaan kokeilustani julkisesti, oli selvää, ettei töppäily tulisi kysymykseen. Oli siis pohdittava muutoksen anatomiaa syvällisemmin.

Myönteisyys on muutakin kuin pintapuolista positiivisuutta, jolle jotkut amerikkalaiset itseavun apostolit ovat antaneet huonon maineen. Myönteisyys voi ilmetä siten, ettei anna pienten vastoinkäymisten hermostuttaa ja että olo on hyvä vielä työpäivän jälkeenkin, vaikka töitä jäisi odottamaan seuraavalle päivälle. Tällainen tavoitetila olisi parannus niin oman työhyvinvointini kuin tuotteliaisuuteni näkökulmasta: kuka tahansa on luovempi, kun vanne ei kiristä pään ympärillä ja pulssi ei koeta rikkoa kiihtyvyysennätyksiä. Loogista, mutta myös tuttua: työn imuahan tässä tavoitellaan!

Miten siis voisin tuunata lisää myönteistä imua työhöni? Voisin toki sparrata itseäni peilin ääressä aamuisin tai tehdä nauruharjoituksia kun alkaa ärsyttää, mutta pelkkä itsesuggestio ei tässä tapauksessa riittäisi, ja se saattaisi kaiken lisäksi pelottaa saman huoneen jakavaa kollegaa. Oli pureuduttava ankeuttajan ytimeen. Koska en ole luonteeltani erityisen negatiivinen (onko kukaan?), oli selvitettävä muut syyt, jotka nakersivat myönteisyyden mahdollisuuksia.

Ärtymykseni päällimmäiseksi syylliseksi paljastui kiireen ja kaaoksen aiheuttama heikko hallinnan kokemus työstä. Harvoin tunsin ehtiväni tekemään niitä asioita, mitä olin ajatellut etukäteen tekeväni. Aikatauluni tuntuivat elävän omaa elämäänsä. Olin kuin tahdoton lastu sähköpostien jatkuvassa virrassa.

Kiire on työelämässä vakio, eikä yksinomaan huono sellainen: sopivassa kiireessä työ ei tunnu tylsältä. Hallinnan kokemusta työssäni sen sijaan voisin koettaa parantaa ja ottaa siten askeleen kohti myönteisempää ja tuotteliaampaa toimintaa. Näissä mietteissä olen tällä viikolla tuunannut työtäni seuraavasti:

  • Olen vähintään yhtenä päivänä keskittynyt töihin, joita olin suunnitellutkin tekeväni, vaikka se onkin tarkoittanut sitä, että johonkin sähköpostiin vastaan vasta seuraavana päivänä.
  • En ole elätellyt harhoja, että jokainen päivä voisi olla tällainen.
  • Olen pyrkinyt tekemään perjantaisin asioita, joista tykkään ja jotka osaan. 
  • Olen ollut itselleni armollinen. Maa ei nyrjähdä kiertoradaltaan, vaikka jotain ei ehtisikään tehdä aiotusti.

Lotta Harju

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on kiinnostunut siitä, miten työntekijät voivat omalla toiminnallaan tehdä työstään innostavampaa ja ehkäistä työssä leipääntymistä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti