Tutkimushankkeemme nimi, Rajoja rikkova työ, sai mielessäni uusia merkityksiä luettuani Antti Kasvion kirjan Kestävä työ ja hyvä elämä. Kirja kertoo siitä, miten valistuksen ajan lupaus on kääntynyt vastakohdakseen. Modernissa maailmassa tehty työ ei olekaan saanut aikaan vapautumista aineellisen niukkuuden rajoista. Sen sijaan työ on hyvää vauhtia aiheuttamassa perustavanlaatuisen resurssiniukkuuden. Ihminen on työtä tekemällä rikkonut planetaariset raja-arvot.
Työn pitäisi olla inhimillisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää. Sen pitäisi pysyä noille ulottuvuuksille määriteltävien rajojen sisällä. Resursseja ei saisi kuluttaa liikaa. Modernin ajan työ on kuitenkin koetellut ja rikkonut rajoja kaikilla kestävän toiminnan ulottuvuuksilla. Näiden rajojen rikkominen ei ole hyvä asia, sillä se vaarantaa ihmiskunnan tulevaisuuden.
Toisenlainen työnteon malli olisi kuitenkin mahdollinen. Työ voisi kuluttamisen sijasta tuottaa inhimillistä, sosiaalista ja ekologista hyvinvointia ja rikkoa siinä kaikki vanhat ennätykset. Viime aikoina on kuitenkin esitetty paljon puheenvuoroja, joissa perustellaan, että nykyisen talousjärjestelmän puitteissa se ei enää onnistu. Puheenvuorojen esittäjien mukaan nykyjärjestelmässä työ tuottaa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja inhimillistä kärsimystä sekä tuhoaa luonnon vääjäämättömällä logiikalla. Työtä tehdään väärään suuntaan. Tilanteen huomaamiseksi ei tarvitse olla tohtori.
Ihminen ei saisi työllään rikkoa inhimillisen, sosiaalisen tai ekologisen kestävyyden rajoja yksinkertaisesti siitä syystä, että ihminen ja luonto ovat itsessään arvokkaita. Noiden rajojen rikkomisesta ei seuraa mitään hyvää. Raha sen sijaan on vain ihmistyöllä luotu väline varsinaisten päämäärien saavuttamiseksi.
Raha on kuitenkin vanha keksintö, nykyinen talousjärjestelmä hieman uudempaa perua. Nykykriteereillä talousjärjestelmä ei ehkä täyttäisi innovaation kriteereitä. Se ei tuota sitä hyvää, mitä sen pitäisi. Yleensä toimimaton väline korjataan tai uusitaan. Rahan kerryttämiseksi ja siitä kilpailtaessa ollaan kuitenkin valmiita tekemään huomattavia kompromisseja inhimillisessä, sosiaalisessa ja ekologisessa mielessä.
Tämä on hämmästyttävää. Moniko takkapuita tarvitseva jättäisi kotinsa lämmittämättä, jotta voisi säästää kirveensä teroittamiselta?
Anu Järvensivu
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana Rajoja rikkova työ -tutkimushankkeessa. Hankkeen tavoitteena on parantaa työpaikkojen sujuvan toiminnan edellytyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti