Ajatellaan siis lisää yhdessä. Tässä muutamia aiheita, jotka ovat jääneet mieleeni pyörimään. Onko tunne ajatus, vaiko aavistus ajatuksesta, joka vielä alitajunnassa piilottelee, odottaa kiteytymistä sanalliseen muotoon? Voiko ihminen siis ajatella, tietämättään? Onko asioiden mielessä muhituttaminen, hautominen niiden kypsyttelyä? Syntyykö tällä tavalla kristallin kirkkaita kiteytyneitä ajatuksia? Tarvitaanko tähän ajatusten haudutusvaiheeseen toisten ihmisten ajatuksien tuomia mausteita? Itse ajattelen, että kyllä. Muuten ajatus alkaa kiertää päättymätöntä kehää ja urautuu.
Mistä on kyse, kun ihminen märehtii mielessään asioita? Miten pääsisi irti kitkeristä ajatuksista. Onnistuuko se sanomalla ääneen, mitä asioista ajattelee? Ajattelua ilman tunteita ei taida olla, vai onko?
Ovatko tietyt tunnetilat intuitiota? Onko silloin kyse siitä tunteesta, joka mahanpohjasta minulle välillä viestii: nyt päätös tuntuu oikealta - tai mieti vielä, nuku yön yli. Entä, mistä on kyse, kun mieleen putkahtaa ajatus: "vaistoni sanoo", "vaistosin, että näin tässä käy". Tehdäänkö isoja päätöksiä intuition varassa vaiko vaistojen? Tokaisu "reagoin asiaan vaistomaisesti" viittaa automaattisempaan toimintaan yllättävässä tilanteessa. Eilisessä Skannon keskustelutilaisuudessa intuitio taas liitettiin keskustelussa osaksi enemmän ajattelua vaativampaan päätöksentekoon. Joskin toisiakin ajatuksia asiasta esitettiin.
Miksi ajatus ei välillä millään juokse ja joskus taas villisti laukkaa? Miten suitsia ajatusten liiallista rönsyilyä? pohdittiin eilisessä tilaisuudessa. Ihmisellä, joka tätä miettii ei mielestäni ole mitään hätää. Hänellä on homma hanskassa. Ajatteluaan voi jäsentää vaikkapa toisten ihmisten kanssa keskustellen.
Ihminen ei aina huomaa ajattelevansa. Ihminen havahtuu huomaamaan arkirutiinienkin syntyneen ajattelun tuloksena, kun yritää tapojansa muuttaa: silloinpa vasta arkisia askareita on ajateltava! Siksi kaiketi muutos on vaikeata. Sen teoiksi ja uudenlaiseksi käyttäytymiseksi muuttaminen vaatii paljon ajatustyötä. Muutokseenkin liittyvät nämä mieltäni ja ajatteluani tällä hetkellä kutittelevat tunteet. Ilman tunnetta, että uusi suunta on oikea, ei ajatus lopulta näykään uudenlaisena tapana toimia. Hyväkin ajatus jää silloin vain aikomukseksi.
Tunnekuohussa ajattelu voi sumentua ja arvestelukyky pettää. Toisaalta kollektiivinen ajatus yhdistyneenä jaettuihin tunteisiin, voi siivittää hienoihin tekoihin. Tästä on esimerkkinä Naisten pankki, joka oli mukana eilisessä Skannon Ajattelun illassa. Suomalaisten vaikuttajanaisten yhteinen halu auttaa ja kannustaa kehitysmaiden naisia yrittelijäisyyteen on sosiaalisen innovaation menestystarina.
Joskus ajatellessa ihan hengästyttää. Kansalliskirjastossa 13.11. "Mitä tapahtuu huomenna (Ajattelulle)" - kirjan julkistamistilaisuudessa puhuttiin myös tästä: joskus on hyvä muistaa hengittää syvään. Se rauhoittaa kummasti. Hyvä hengitystekniikka on puhuessakin tärkeätä. Ja kun malttaa puheensa keskellä pitää hengitystauon, antaa toiselle mahdollisuuden myös puhua - ajatella kanssasi yhdessä ääneen. Keskustelu voikin näin saada yllättäviä uusia ulottuvuuksia.
Tällä viikolla on koettu jo monta hienoa yhdessä ajattelun tapahtumaa. Toivon, että ne ovat innostaneet ihmisiä pohtimaan asioita myös itsensä kanssa keskustellen. Tarvitsemme yksin ja yhdessä ajattelua. Tänään 15.11. ajatellaan yhdessä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja Helsingin Tuomiokirkossa. Helsingin yliopiston Tiedekulmassakin on ajattelun uusia aiheita puolen päivän hetkessä kehissä 15. - 16.11.2012.
Kanssakirjoittajani Lauri Järvilehden kanssa innostuimme Mitä tapahtuu huomenna (ajattelulle) -kirjan artikkelissamme ehdottamaan: tehdään Suomesta maailman paras maa ajattelulle. Odotankin jo ensi vuoden teema-viikkoa ja pidetään ajattelua arvossa teemaviikkojen välilläkin. Kiitos viestintätoimisto Ellun Kanat, kun kutsuitte minut ja Työterveyslaitoksen mukaan Ajattelun talkoisiin.
Ajattelun viikko 12. - 18.11.2012. Lisää tietoa osoitteesta www.suomiajattelee.fi.
Kiti Müller
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja johtaa Aivot työssä -tutkimusohjelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti