perjantai 12. lokakuuta 2012

Epäonnistuminen kuuluu elämään

Johtamisen ja esimiestyön opeissa painotetaan onnistumisen kokemuksia. Pitäisikö puhua myös epäonnistumisista, mokista? Oppiminen ei ole taikuutta, vaan "se on väännetty epäonnistumisten rautalangasta".

Suomalaiset pärjäävät erilaisissa eurooppalaisissa vertailuissa yleensä hyvin. Näin myös onnellisuus- ja hyvinvointirankingeissä. On olemassa kuitenkin yksi poikkeus: suomalaisten sijoittuminen mittareissa, joissa mitataan itsetuntoa tai kykyä itsenäisesti sopeutua yllättäviin haasteisiin ('resilienssi', joustavuus), sijoituksemme putoaa keskiarvojen alle.

Itsetunnolla ja epäonnistumisella on yhteytensä. Miksi suomalainen häpeää epäonnistumista? Miksi mokaajalle käännetään selkä?

Kammomme mokaamiseen sikiää jo lapsena. Jo lapsi oppii kuumaa keittolevyä koskettaessaan, että samaa ei kannata toistaa. Jos itse löydän itsetuntoani kaihertaneita kokemuksia lapsuudestani, kansakoulun laulukoe nousee erityisesti pintaan. Kun epävarma, ujo alle 10-vuotias raakile pannaan luokan eteen ja opettaja antaa merkin aloittaa laulu, ei tuotos voi olla kuin epämääräistä mölinää, joka synnyttää suurta huvittuneisuutta ylen kriittisen ja osin vahingoniloisen yleisön edessä.

Olen myöhemmin oppinut jopa nauttimaan esiintymisestä yleisön edessä. Yleensä esiintyminen on sitä helpompaa, mitä suurempi tai vieraampi yleisö on. Singaporessa asiantuntijana esiintyminen on paineetonta, omassa laitoksessa esiintyminen voi olla hankalampaa. Vaikeinta edelleenkin on esiintyä omalle pienelle lähiympäristölleen - niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin.

Mokaamisen oppikoulu on toisenlaista Yhdysvalloissa. Siellä hoetaan: "you are great, but so am I". Työelämässä, varsinkin yritysmaailmassa mokaajaa pidetään kokeneena ja virheen tekeminen on sallittua, suositeltavaakin. Siellä kupru kertoo tekemisestä ja luovuudesta.

Mielestäni työelämän mokat on otettava vakavasti, mutta niistä ei saa rangaista. Oma kokemukseni vahvistaa virheiden tekemisen ja niistä oppimisen tärkeyttä, niin kipeältä kuin se saattaa tuntuakin. Uskottava empaattinen johtaja voi minusta olla ainoastaan henkilö, joka on kulkenut oman saharansa - oman kuivan kautensa, ja oppinut kantapään kautta erheistään. Sellaisen henkilön on paljon helpompaa myös hyväksyä virheitä muiden tekemänä, ja tukea virheiden jälkeistä eteenpäinmenoa.

Harri Vainio
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen pääjohtaja


Kansainvälinen epäonnistumisen päivä on 13.10. Katso suomalaisten merkkihenkilöiden ajatuksia epäonnistumisesta osoitteessa www.epaonnistumisenpaiva.fi

Moka on lahja! Lue juttu Työpiste-verkkolehdestä.

3 kommenttia: