maanantai 3. syyskuuta 2012

Prööh prööh, verkkotoimittajan sieraimet sanoivat...

Olen tuuminut, että pätkätyöläiselle omien työhön liittyvien vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää. Tuumin, että se on tärkeää työnhaussa, sillä pitää tuntea itsensä hyvin, jotta järkevää työtä voi saada. Oman osaamisen ja nykytyön haasteiden tunnistaminen on kuitenkin varmasti tärkeää myös siinä kuuluisassa pitkässä juoksussa, jos ja kun arkinen aherrus jatkuu vuodesta toiseen.

Jos minulta on kysytty, mitä normaalina työpäivänäni tapahtuu, niin en ole oikein osannut vastata. "Olen verkkotoimittaja", sanon, vähän kuin Heikki Silvennoinen sketsissään toteaa puhelimessa vaimolleen: "Mä oon lentäjä..." Kyllä sitä työpäivinä kuitenkin kaikenlaista tulee tehtyä. Osaan myös monenlaista, uskon, vaikka töihinsä rutinoituneena on helppo alkaa ajatella, että kaikkihan nämä hommat hoitaisi. Mutta mistä tietäisin, että mitä teen ja mitä osaan?

Keksin yhden mahdollisen vastauksen ongelmaan: se on "päivän prööhin" ylöskirjaaminen. Jokaisen työpäivän päätteeksi kirjoitan yhden asian ylös, jonka hoidin hyvin tänään. Prööh-sana tulee siitä, että kun on kovin innostunut jostain, hengitys kulkee nenän kautta pöristen. Kuvitelkaa innostunut sonni, sieraimet höyryävänä prööh, prööh - siihen moodiin haluan itseni!

Jos muistaa ennen kotiinlähtöä merkitä onnistumisensa ylös, sen keksiminen ei useinkaan ole vaikeaa, mutta se on outoa, lähes surullista, että jos yhtenäkin päivänä unohtaa merkitä ylös prööhinsä, sitä on vaikea seuraavana muistaa. Päivät menevät yhdeksi massaksi, josta mikään ei nouse esiin. Mitä jos olisin miettimättä asiaa kuukauden? Entä jos vuoden, viisi vuotta, kaksikymmentä?

Suosittelen jokaista testamaan päivän prööhin kirjaamista. Se voi tuntua hoopolta aluksi ja toisinaan väkinäiseltä - eihän itsensä kehuminen ole meillä tapoihin kuulunut... Mutta toivon, että se auttaa minua pysymään terhakkana ja työstäni innostuneena.

Jussi Koivisto
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen verkkotoimittaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti