Urheilun kootut opetukset työelämälle

Valmentautuminen on asia, joka työelämän pitäisi oppia urheilumaailmasta. Kotiläksynä on kaksi juttua: työntekijä-esimiessuhde ja kausiajattelu.

Kirjoittaja ja Akra.
Kuva: Jenni Kangaskokko

Urheilijan suhde valmentajaansa on usein läheinen ja avoin. Sekä urheilija, että valmentaja tekevät yhdessä työtä sen eteen, että urheilija tai joukkue menestyy. Valmentajan eritystehtävänä on viestiä, että urheilija voi itse vaikuttaa suoritukseensa ja uraansa. Kehittymistä haetaan monipuolisin harjoittein ja pitkän aikavälin suunnitelmalla, jossa jokainen porras on tärkeä. Lähimmäksi tätä työelämä näyttää pääsevän nykypäivän trainee-ohjelmilla.

Projekteiksi pilkottua työtä voi helposti ajatella kausina. On peruskuntokausi, kilpailuun valmentava kausi ja välimenokausi, jolloin harjoittelua kevennetään. On tärkeää, että myös työmaailmassa tunnistetaan erilaisia vaiheita ja kuinka niissä kannattaa rehkiä. Suunnitelman avulla saadaan aikaiseksi fiksu kokonaiskuormittuminen - ei liikaa eikä liian vähän töitä. Jos ylikunto uhkaa iskeä, pitää pystyä laittamaan hommat seis osana aivan normaalia toimintaa.

Olen varma, että bonuksena urheiluajattelun soveltamisesta työmaailma saa ison putkikassillisen motivaatiota. 

Venla Räisänen

Kirjoittaja on y-sukupolven kokovartaloinsinööri, joka uskoo parempaan johtamiseen.