tiistai 17. toukokuuta 2011

Leikkiminen sallittu tällä työpaikalla

Olen viime aikoina pohtinut, millaisia kiellettyjä asioita asiantuntijakulttuurissamme on. Juttuja, joita ei ole kirjattu työpaikkojen ohjesääntöihin, mutta joista on olemassa hiljainen tieto: tätä ei tehdä meidän työpaikalla.

Useimmat kielletyistä asioista liittyvät tunteisiin, erityisesti positiivisiin tunteisiin. Heittäytymiseen. Innostumiseen. Onnistumisesta iloitsemiseen. Leikkimielisyyteen.

Monen työpaikan seinällä on näkymätön kyltti:
Irrottelu kielletty tällä työpaikalla.

Katsotaan sen sijaan auditoriossa jonkun telkkarista tutun tyypin irrottelua ja luovaa purskahtelua. Tiedegaala ja improvisaatioteatteri Stella Polaris. Tutkimusohjelman vuosiseminaari ja professori Pekka Tuttava - tosin ei oikea professori vaan näyttelijä esittämässä karrikoitua professoria.

"Siis eihän näihin seminaareihin tule enää mentyä, ellei siellä ole joku jännä juttu!" Pitää olla viimevuotista hauskempi ja tunnetumpi tyyppi. Ja taas nauretaan vatsat kipeinä.

Seuraavana päivänä tiimipalaverissa aletaan käydä vakioagendaa läpi. Kaikki tuijottavat vakavina läppäreitään. Palaverin jälkeen jokainen menee huoneeseensa ja vetää oven perässään kiinni.

Organisaation strategiapäivä Aalto-yliopiston Design Factoryssä: legorakennelmia, kollaaseja, pienoisnäytelmiä ideointivälineinä kuvittamassa uuden vision rakentamista. Kaikki välttelevät viimeiseen asti tarttumasta ensimmäisenä legopalikoihin. "Kun mä en katsos ole ollenkaan luova ihminen."

Virikevastaava hoitokodissa leikittämässä ja laulattamassa vanhuksia. Hoivayksikössä aloitetaan arjen elävöittämistoiminta, toimintakyvyn aktivointitoiminta ja musiikkiviriketoiminta. Valitaan elävöittämistoiminnan vastaava, aktivointitoiminnan vastaava ja musiikkivirikevastaava. Pidetään suunnittelupalavereja ja laaditaan toimintasuunnitelmia. Tuotetaan raportteja ja kirjataan tietojärjestelmään elävöittämissuoritteita, aktivointisuoritteita ja musiikkivirikesuoritteita.

Unelmoin työpaikasta, jossa leikkiminen on sallittua ja suotavaa. Haluan, että luovuutta ei ulkoisteta luovuuskonsulteille ja virikevastaaville.

Aloitan projektitiimini huomisesta palaverista: "Irrottelu sallittu tässä projektissa."

Mervi Hasu
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, jonka mielestä työssä pitää olla enemmän rentoa meininkiä. 

4 kommenttia:

  1. Hei Mervi,
    Puhut asiaa! Olemme Psyconin blogissa www.psycon.fi/blogi keskustelleet mm. työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välisestä yhteydestä ja tulleet siihen tulokseen, että hyvinvoinnin myötä kasvaa myös tuottavuus. Olemme myös todenneet, että silloin ihminen on tehokkaimmillaan, kun työnteko on niin mielekästä, ettei edes ajattele tekevänsä työtä.
    Käy tsekkaamassa viimeisin blogikirjoitukseni Coachattavana kokonainen ihminen aiemmin mainitsemassani osoitteessa. Jatketaan keskustelua verkossa!
    T. Mari Blomqvist

    VastaaPoista
  2. Hei Mari, hyvät pointit. Työhyvinvointi ja innovointi näyttävät myös liittyvän toisiinsa. Ja kyky ja halu unelmoida voi hyvinkin kompata hyvinvointia ja innovaatiota. Työhön ja työuraan liittyvät tavoitteet/unelmat ovat enemmän asiantuntijoiden juttua kuin tavallisten duunareiden juttua - näin usein ajatellaan, mutta onko se näin?? Entä jos kaikkien unelmat eivät löydä tietään ulos? Tarvittaisiinko unelmointiin vähän leikkivälineitä? Vinkiksi tämä lego-leikin teoretisointi työkonteksteissa: Dr. Klaus-Peter Schulz from Chemnitz University of Technology will give a talk "The development of shared understandings and innovation through metaphrocial methods such as LEGO Serious Play" on May 26, 2011 between 13.30-15.00, in Anatomia-house, room 249.
    t. Mervi

    VastaaPoista
  3. Hei Mervi,

    olen elämäni varrella järjestänyt henkilöstölle monenlaisia tilaisuuksia, joista osa puhtaasti henkilöstönhyvinvointiin ja "leikkimiseen" liittyviä. Havaintoni on, että ruohonjuuritason työtä tekeviä on ollut kaikkein vaikeinta saada tositoimiin leikkimielisemmissä tilanteissa. Ei kuulu kulttuuriin.

    Onko siivoojan ja huoltomiehen työ niin monotonista, että leikiksi laittaminen tuntuu väkinäiseltä ja keinotekoiselta? Onko työntekijän unelma se, että pääsee äkkiä pois työpaikalta, jos ei kerran ole pakko tehdä työtä juuri sillä hetkellä. Kaikkien työ ei taida olla niin mielekästä, ettei edes ajattelisi tekevänsä työtä. Valitettavasti.

    Esimerkiksi siivojan työnteko perustua ennalta ohjelmoituun ja aikataulutettuun suunnitelmaan, jonka toteutumista ja laatutasoa esimies valvoo (usein myös asiakas!). Omalle ajattelulle ei anneta sijaa. Työn tuottavuus nousee sitä kautta, että siivoat isomman alueen (HUOM! Ilman, että laatutaso laskee). Mistä löytyy motivaatiota näiden ihmisten työhön?

    Työyhteisön ja toiminnan kehittäminen on keskiluokan käsissä. Muistetaanko kysyä, mitä siivooja haluaa. Tai kiinnostaako se ketään. Kunhan tulee puhdasta jälkeä.

    Mietin jo, että kuka meillä kohta siivoaa? Jos ei ole pakko.

    VastaaPoista
  4. Vappu, osuit minusta asian ytimeen. Siivoojalta ei tänäkään päivänä paljoa kysellä. Samasta ilmiöstä on kokemusta meillä tutkijoillakin: lähiesimiehet, asiantuntijat ja keskijohto lähtevät aika hyvin mukaan leikkimielisiin juttuihin, joita on käytetty rennon ja luovan ilmapiirin aikaansaamiseksi kehittämistyöpajoissa. Työntekijöistä osa - mutta huom. ei kaikki! - epäilevät ja ovat varautuneita. Monet ihan syystäkin. Koko ihmisen historia koulusta asti on saattanut olla ihmisen mitätöimistä. Epäillään, että kaikki ylhäältä tuleva on uusi ovela tapa mitätöidä tai riistää lisää. Työt polarisoituvat. Maahanmuuttajat siivoavat ja ajavat busseja. Yövuoroja ajava Ali haluaa varmaan turvamiehen bussiin. Perusasiat kuntoon. Sen jälkeen voisi ehkä uskaltaa heittää leikkimielistä läppää örveltävien matkustajien kanssa?

    VastaaPoista