torstai 3. maaliskuuta 2011

Onko tulevaisuuden työssä sijaa hoivajoustoille?

Tyypillinen työssäkäyvä omais- tai läheishoivaaja on hieman yli viisikymppinen mies tai nainen, joka huolehtii työnsä ohella omista tai puolison ikääntyvistä vanhemmista. Huolenpidon kohteena voi olla myös erityishoitoa vaativa lapsi, oma puoliso tai muu läheinen, joka ei varsinaisesti kuulu perheeseen.

Viidennes työssäkäyvistä tekee omais- tai läheishoivaa varsin säännöllisesti, kerran viikossa tai useammin. Naiset huolehtivat usein omaistensa arjen askareista, fyysisestä hoidosta, lääkityksestä ja hygieniasta miesten kantaessa enemmän vastuuta kodin kunnostus- ja pihatöistä. Puolet hoivaavista työssäkävijöistä olisi halukkaita pitämän hoivavapaan, jos omainen tarvitsisi tiiviimpää läsnäoloa ja huolenpitoa. Kolmannes jäisi "ehkä, tilanteen salliessa". Työstä poisjääminen edellyttäisi kuitenkin säällisen korvauksen saamista (n. 300 e) ja sitä, että vapaan voisi pitää osa-aikaisesti tai joustavien työaikojen puitteissa.

Eduskunnassa on juuri hyväksytty työsopimuslain muutos, jonka mukaan työnantajan tulee järjestää työntekijälle työstä vapaata, jotta tämä voisi huolehtia hoitoa tarvitsevasta omaisestaan. Kyseessä on palkaton vapaa, jonka jälkeen työntekijä voi palata entiseen työhönsä. Uutta lakia laadittaessa on esitetty uhkakuvia esimerkiksi että hoivavapaa jarruttaisi työurien pidentämistä.

Hoivavapaan voi kuitenkin nähdä mahdollisuutena ja hengähdystaukona, joka parhaimmillaan tuo helpotusta työssäkäyvien hoivaajien arkeen. Näin voidaan ehkäistä loppuun palamista ja kevennetyillä työjärjestelyillä tukea työhön paluuta. Uusi laki on hyvä askel tähän suuntaan, joskin vapaan korvaamattomuus voi rajoittaa sen käyttöä.

Tutkijakollegani Marta Szebehely on kertonut ruotsalaisesta käytännöstä, jonka mukaan työssäkäyvät voivat olla työstä pois omaisen tai läheisen vakavan sairastumisen vuoksi ja saada sairausvakuutustyyppisen korvauksen. Vapaata on käytetty hyvin maltillisesti. Se on osoittautunut hyväksi keinoksi, jonka avulla työntekijät voivat pitää hoivavapaata tai jatkaa työssäkäyntiä lyhennetyn tai kevennetyn työn turvin ja palata töihin vapaan tarpeen päätyttyä. Tällaisia käytäntöjä voisi kehittää meilläkin.

Ilman tällaisia järjestelyitä omais- ja läheishoivaan voi liittyä iso riski hakeutua ennenaikaisesti työstä pois. Tässä keski-iän vaiheessa ihmiset usein punnitsevat elämänarvojen järjestystä uudelleen ja pyrkivät kohtuullistamaan työn ja muun elämän yhteensovittamisen vaatimuksia.

Jotta ihmiset olisivat valmiita pidentämään työuria, työssäkäyvien hyvinvointiin tulee aidosti panostaa eri elämänvaiheissa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen koskee myös keski-ikäisiä työssäkäyviä, mihin työpaikoilla kannattaa väestön ikääntymisen myötä varautua jo nyt.    

Kaisa Kauppinen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija.

8 kommenttia:

  1. Aivan ehdottomasti pitäisi saada järkevä korvaus. Asia ei vielä ole akuutti omalla kohdalla, mutta edellinen sukupolvi ikääntyy ja laitokseen laittaminen tuntuu jotenkin erittäin toissijaiselta vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Laki hoivavapaasta meni läpi eduskunnassa nyt maaliskuussa ja astuu voimaan huhtikuussa. Laki on parempi kuin ei mitään. Tutkimustemme työssäkäyvät hoivaaajat tyytyisivät hyvin maltilliseen korvaukseen joten parantamisen varaa on. Askel kerrallaan mennään eteenpäin. Hyvää kevättä teille! Terveisin Kaisa Kauppinen

    VastaaPoista
  3. Mikä tuo työstä poisjäämisen edellytys, 300€ on? Mitä se kattaa?(vai puuttuuko yksi nolla ja "per kk" ?)

    Toiseksi tulee mieleen lapsiperheet joissa lähes kaikissa toimitaan sekä työelämässä, luodaan uraa, tehdään asuntolainojen paineessa useampaakin työtä J A hoidetaan lapsia. Tämä yhteensovittaminen on ihan varmasti yhtä vaativaa kuin sairaan omaisen hoitaminen työn ohessa.
    Minulla ei ole tilastoja mutta jostakin luin, että Suomessa lapsiperheiden vanhemmat tekevät pisimpiä työpäiviä.
    Kun nämä nykyisessä työilmapiirissä näännytetyt saavat lapsensa kasvatettua, heitä odottaa omien vanhempien hoitaminen?

    Jossain vaiheessa jaksaminen lakkaa ja itseäkin olisi ajateltava. Minä en ainakaan uskalla ajatella että lapseni joutuisivat minua vanhana hoitamaan. Vielä vähemmän kiehtoo ajatus sysääntymisestä nykyisenkaltaiseen laitoshoitoon.

    Vaihtoehtoja on oltava useita. Tärkeintä ymmärtääkseni olisi hoitoa tarvitsevien laitoshoidon huomattava laadunkohentaminen. Puitteiden muuntaminen laitosmaisesta kodinomaiseksi. Ehkäpä sellainen malli, jossa nämä yhdistetään. Puitteet joissa (sairaan)hoitoa tarvitsevilla ikäihmisillä on hoitohenkilökunnan hoitoturva mutta jossa läheiset voivat mahdollisuksien mukaan osallistua hoitoon, jaksamisensa puitteissa. Sellainen järjestelmä joka mahdollistaaa hoidon räätälöinnin edellämainituilla ehdoilla.

    Puhuin asian vierestä mutta tarpeeksi (kai) aihettta sivuten. Toivon mukaan.

    VastaaPoista
  4. Hei
    Kiitos kommentista. Tilastojen valossa työssäkäyvät hoitavat ja auttavat jo nyt paljon ikääntyviä vanhempiaan ja muita apua tarvitsevia läheisiään. Tähän hoivaan on kiinnitetty vähemmän huomiota kuin pienetn lasten hoivaamiseen. Tuleekin mieleen että keski-ikään monen kohdalla ajoittuu toinen ruuhka-aika kun tulee revetä eri suunnille. Olen samaa mieltä, että yhteiskunnan tulee kantaa oma osuutensa ja erilaisia matalan kynnyksen vanhuspalveluja tulee olla saattavilla. Uusi laki hoivavapaasta antaa työssäkäyville mahdollisuuden pitää palkatonta hoivavapaata jos omainen tai muu läheinen sairastuu vakavasti. Yli puolet tutkimuksemme työsäkääyvistä olisi valmis pitämään hoivavapaan mutta siitä tulisi saada korvaus. Korvauksen taso oli hyvin maltillinen (n. 300 euro). On hyvä että asiasta keskustellaan ja uusia ratkaisuja kehitellään. Terveisin Kaisa Kauppinen

    VastaaPoista
  5. Kiitos vastauksesta.
    Kysymys on yhdestä yhteiskunnan keskeisimmästä nyt kun sotien jälkeiset ikäluokat eläköityvät. Edelllen ihmettelen tuota kolmeasataa. Onko se siis kuukausikorvaus siiitä, että jää hoitovapaalle hoitamaan läheistään? Saako hän muuta tuloa samaan aikaan? Anteeksi mutta en tune käytäntöjä näiltä osin.

    VastaaPoista
  6. Hei
    Kiitos että jaksatte pysyä aiheessa. Kirjoituksessani mainitsema 300 euroa on se summa, jonka tutkimuksemme vastaajat asettavat ehdoksi sille, että jäisivät hoivavapaalle MUTTA nyt huhtikuussa voimaanastuva laki antaa oikeuden palkattomaan vapaaseen siis siihen ei sisälly tuota 300 euroa. Tämä on nyt se tilanne jonka puitteissa uuden lain mukaan aloitetaan ja mielestäni olisi syytä seurata kuinka paljon vapaita tullaan käyttämään ja mahdollisesti palaamaan sen soveltamismuotoihin. Tervehtien Kaisa Kauppinen

    VastaaPoista
  7. Tämä on erittäin hyvä artikkeli. Kiitos siitä.

    Työn ja perhe-elämä yhteensovittamisessa ei mielestäni tulisi olla yhteiskunnan
    kokonaistoiminnan kannalta esteitä tai hiasteita. Nyt niitä näyttää vain olevan ja se tulee kovin kalliiksi. Jos ikääntyneet voivat hyvin, omainen tai häntä tukeva läheinen voi myös hyvin. Koko terveyspalvelujärjestelmän tulisi tukea sekä ikääntyviä, heitä tukeviä lähimmäisiä ja omaisia kokonaisuutena.

    Olen pohtinut, että kuka näitä esteitä todellisuudessa asettaa? Katso esim. artikkelia sivulta
    http://www.leiras.fi/ajankohtaista/leiras-auttaa. Näyttää siltä, että osa työpaikoista on nähnyt todella yhteiskuntavastuullisesti sen, että henkilöstön työkykyyn voidaan vaikuttaa myös muullakin kuin liikunta tai kulttuuriseteleillä. Tämänkaltaisesta toiminnasta hyötyvät työpaikat, työntekijät ja perheet, läheiset ja omaiset - etenkin, jos toiminta on vapaaehtoista kaikille.

    VastaaPoista
  8. Hei
    Pistäydyin itsekin mainitsemassanne linkissä ja tämä on kiinnostava lisä yritysten vastuusta henkilöstön hyvinvoinnista ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Hyvinvointiyhteiskuntaa kehittämällä voidaan tukea työn ja perheen yhteensovittamista myös tässä omais- tai läheishoivan vaiheessa. Kevätterveisin Kaisa Kauppinen

    VastaaPoista